Joulumaa on joulumaa

Nuppunen,

Minä menen nyt joulutorille. Minun pitäisi niin tehdä mitä tahansa muuta kuin mennä joulutorille pällistelemään, mutta koska pitää tehdä niitä asioita joita tykkää, minä valitsen joulutorin. Siivoaminen, lakanoiden vaihto, imurointi, ei kiitos.

Miten voi taas olla jo viikonloppu käsillä? Vastahan tämä viikko alkoi, vaikka maanantaista onkin jo ikuisuus. En jotenkin tajua aikaa ollenkaan, se vain hupenee huomaamatta. Huomaa että on marraskuun loppu, roikun illat Juhon kanssa skypessä ja sitten istun koneella. Siksi minä menen nyt Louisan kanssa joulutorille. Tilaan Glühweinia ja toivon että jossain soi joululauluja.

Kuura valaisee hieman, mutta ei niinkuin lumi. Pimeys on täällä niin erilaista. Jo kuudelta tuntuu että kello on yli puolenyön ja ihmettelen mihin kaikki ihmiset ovat matkalla. Nekin palaavat töistä, mutta valottomuus luo tunnelman kuin kaikki olisivat istuneet ylityövuorossa ilman varoitusta ja korvausta pikkutunneille.

Ehkä huomennakin on kuurainen päivä. Lämpimiä halauksia iltoihisi pieni.

Marraskuu

Hei kaunein,

Se on jo marraskuun loppu. En voi uskoa. Pitäisi taas roikkua eebuukkerssissa ja varata lippuja ja olla valmiina lähtöön. Enkä minä taaskaan ole yhtään.

Voi pyhä yksinäisyys kuinka ihanaa hiljaisuus onkaan. Tai no hiljaisuus, Felixin musiikki kyllä kantautuu oven läpi, mutta Felix ei ole läsnä. Kukaan ei ole. Ja se on jollain oudolla tavalla älyttömän tyydyttävää.

Ann sitten lähti eilen, otti bussin Berliiniin ja sieltä Tallinnaan. Marina, Irfan ja minä olimme vilkuttamassa bussille, ja vielä yöllä tuli viesti "en voi lopettaa itkemistä". Saatan olla kamala, mutta ei minua itkettänyt. Bussit ja junat vievät eteenpäin, seuraaviin haasteisiin, ja aina voi palata. Hampuri, kyllä minä palaan.

Viime ajat ovat olleen jotenkin raskaita, hieman utuisia. Perjantaina makasin patjallani pitkään ja kastelin pinkkejä tyynyjä kyynelillä hiljaa. Oli Jonin viimeinen matka. Ajatuksissani minä olin siellä läsnä, olin niin läsnä kuin vain voi. Kuitenkin minä valitsin tulevani jouluksi kotiin, en hautajaisiksi. Joni ymmärtää kyllä, niin olisi Jonikin valinnut jos olisi ikinä asettanut osoitteensa itä-Helsingin ulkopuolelle. Mutta aika ei riitä meillä kaikkeen, toiset tekevät jotain ja toiset sitten taas jotain muuta.

Täällä alkaa olla jo joulu. Kaikkialla. Paitsi ulkona on kylmä kuura, eikä hiutaleen hiutaletta ole vielä näkynyt. Ne tulevat vielä, sanotaan, ja minä odotan että olisi hetken valkoista. Valkoinen Reeperbahn ja Glühwein. Junan ikkunat oli peitetty graffiteilla, en saanut nauttia aamuauringosta.

Suukkoja ja lunta,
Siukku

Syöksytään

Hei pikkuinen,

Entäpä sitten kun tuntuu että tapahtuu niin paljon vaikkei tapahdu oikeastaan mitään, että tuntuu että putoaa arjen pallosta ja lähtee pyörimään aivan eri suuntaan ilman mitään päämäärää. Pyörimään, mutta yhtä hitaasti kuin purkka kärpäspaperissa.

Kysessä on nyt joka puolella kauniit ja rohkeat, tunteita ja tuoksuja ja vielä kehnommilla juonenkäänteillä varustetut salkkarit. Minä olin aina kuvitellut että kesä on rakkauden ja tohelluksen aikaa, mutta ei selkeästi Saksassa. Tuntuu että jokainen on jonkinlaisessa ihmissuhdekuopassa ja huutaa sieltä apua, ja sitten ne auttajat heittelevät sinne mätiä köysiä ja putoavat lopulta itsekin kuoppaan.

Laitoin viime viikonloppuna ensimmäisen kerran lämmityksen päälle. Sain kerrasta kovan muistutuksen että olen Saksassa, ja asun tavallaan jonkun muun kodissa. Koko kämppä kuumeni, ja heti sain ohjeistuksen kuinka lämmitystä voi säätää, mutta eihän nuo säädöt mihinkään vaikuttaneet. Vuoroin lämmitys pois ja ikkuna auki, ja sitten taas ikkuna kiinni ja lämmitys päälle. Saunasta kylmäkellariin ja takaisin saunaan. Nyt minulla on jatkuvasti vuotava nenä ja orastava kurkkukipu. Lisäksi aloin tänään yskiä.

Tarvitsen uudet kengät. Tanssin kenkäni piloille viime lauantaina. Olimme kolmen kerroksen irkkupubissa, kun minä jotenkin löysin itseni hetkellisesti. Saksalainen elektrojumputus alkoi ahdistaa jo narikkajonossa, joten ilmoitin reippaasti, että minut löytää sieltä missä soi live-musiikki ja jossa kalja kuohuaa. Tanssin silmät kiinni pitkään, kunnes akustinen kitara kannettiin takahuoneeseen ja kaiuttimista alkoi korvien kidutus.

Tänään on taas viikonloppu. Mutta koska tänään on elämäni toistaiseksi pisin perjantai, en usko että astun ulos kopistani nyt kun Ann on viimein poissa. Laitan valot pois ja mutustan joulutorttua. Laulan tänään Jonille hetken, tänään minä hyvästelen Jonin. Lupaan, jouluna käyn haudalla ja elokuun alussa vien Lemmikkejä. Mutta tänään on se raskas päivä, kun minä en ole siellä missä minun kuuluisi olla. Vaikkei se kyllä mitään muuta.

Rakastan sinua siskoseni, pidähän huoli itsestäsi kun olen täällä kaukana.