Kotiinpaluutarinoita

Pikkuiseni,

En halua aloittaa sanoilla "Minä kaipaan Reeperbahnia" tai "Onpa täällä rauhallista", vaikka ne ovat ensimmäiset sanat jotka putkahtavat mieleeni kävellessäni lähikauppaan. Lähikauppa ei ole viereisessä talossa, eikä sen edessä nuku yksikään juoppo tai koditon. Uskon, että näillä kaduilla on öisin turvallista, vaikkakaan ei mikään voisi olla turvallisempi kuin ikuisesti juhliva ja sykkivä Reeperbahn.

Astuin asuntoon, jota ei ole imuroitu viikkoihin, hyvä jos kuukausiin. Nostin matkalaukun sisään ja kannoin sen huoneeseeni. Huone tuntuu paljon suuremmalta kuin Reeperbahnin koppini, mutta jotenkin kolkommalta. Huoneessa on kapea sänky, ja jättimäinen pöytä tuntuu syövän koko tilan. Vasta aamulla mieleni sisäisti, että huoneessa on seinällä hyllyjä, johon tavaramäärää voisi purkaa.

Töiden jälkeen käyn ostamassa jostain höpöhöpökaupasta tangon. Jotenkin minä sen viritän, jotta saan vaatteet roikkumaan. Huoneessa ei ole kaappia. En usko että pojilla on silitysrautaa, imurista puuttui suutin.
 

Oliivinvihreässä vessassa hammastahna jättää valkoisen vanan vihreään lavuaariin. On selkeästi jättänyt jo joskus aiemminkin. Sama ilmiö toistuu kylpyammeessa. Mainittakoon siis, että beibibeibi minulla on kylpyamme!
 

Sänkyni on turhan kapea ja pöytä turhan leveä. Vielä minä niille jotain teen. Ikkunan edessä roikkuu likainen ruskea verho, en ole vielä päättänyt miellynkö siihen vai en. Lamppuja minä kuitenkin tarvitsen, se on varma.

Kotia ja rakkautta pieni.

Lyhyestä virsi kaunis

Hei pieni,

Tämä ei nyt ole kirje, tämä on postikortti. Haluan vain kertoa, että tänään oli hyvä päivä.

Menin töihin aikaisin. Kaikki olivat jo paikalla, en ymmärrä mihin aikaan ne oikein aloittavat. Sain hommia ja hommia ja hommia, ja opastusta. Sain sellaista opastusta, etten kehdannut myöntää tietäväni aiheesta yli puolet, ja tietäväni joitan asioita jopa paremmin kuin kouluttajani. Nautin täysin siemauksin.

Iltapäivällä toimin oma-aloitteisesti, rationaalisesti, ja koin osaavani hommani.

Huomisesta pitäisi tulla hyvä päivä.

Suukkoja sinne!

Koti on hyvä

Hei muhkuraiseni,

Tänään hymyilytti niin että takahampaiden paikat rutisivat. Nauru ei lakannut, vaikka alkoi jo hieman nolottaa, ettei osaa hillitä itseään. Ja ventovieraassa seurassa vielä.

Työpäivän haaleissa tunnelmissa kävelin bussipysäkille. Normaalisti en matkusta täällä bussilla, mutta tänään olin laiska. Työpäivän aikana koin puolikkaita onnistumisia, ja sitten tietysti myös niitä päinvastaisia tunteita, ja kellon lähestyessä viittä en edes yrittänyt enää. Kellon tullessa työpäivän päätökseen minä sujahdin takkiini ja iloisesti vielä huutelin moimoit ovelta. Suljin oven ja hengähdin syvään. Joskus sitä vain tarvitsee henkäyksen sisään ja puhalluksen ulos.

Bussilla kuljin Mundsburgin asemalle. Perillä huomasin, että Mundsburg on juuri se asema, jonka luona olevassa ostoskeskuksessa kävin viime kesänä ensin Robin ja sitten Elken kanssa. Tämä tarkoittaa, että TK-Maxx on lähellä.

Mundsburgista U3-linja vie maanalaisella Berliner Torille, jossa pitää vaihtaa joko linjaan U2 tai U4. Siitä parin pysäkin päässä siintääkin jo Hammer Kirche, minun tuleva kotiosoitteeni. Juna-asemalta kävelen kotiin yhden Kentin verran, enkä nyt tarkoita savuketta (joka toisaalta voisi olla aivan yhtä hyvä mittayksikkö), vaan Spotifyn random-listaa, jolla tsemppasin itseäni iloiselle tuulelle. Hetken kuluttua soitankin jo summeria, ja samalla hetkellä alaovi aukeaa.

Lasse on sellainen pitkänhuiskea futari. Ja tietysti matkalla jalkapallotreeneihin. Nopea hei ja heihei tervehdyshalaus ja minä jatkan portaita toiseen kerrokseen. Tai siis saksalaisille ensimmäiseen. Adrian tulee vastaan shortseissa, jalassaan sukat ja sandaalit. Meinaan purskahtaa nauruun. Istumme keltaisessa keittiössä pöydän ääreen ja otan itselleni lasin vettä Adrianin kirjoittaessa minulle alivuokrasopimusta. Tällainen tilaisuus voi olla joko nopea allekirjoitettava paperi, tai sitten sellainen toisenlainen.

Tuntia ja monta vesilasillista myöhemmin minun on lähdettävä. Tässä kohtaa meillä on jo kehitettynä minulle monta harrastusta, saunomisen ja kriminalismin lisäksi. Yksi niistä on hyväntekeminen. Vielä ennenkuin poistun ovesta, autan ripustamaan pyykit. Astun rappukäytävään ja suljen oven takanani. Käännyn ympäri ja soitan ovikelloa. "niin kun mä niitä avaimia tulin hakemaan..."

Tähän kommuuniin olet koska tahansa tervetullut. Adrianin sanojen mukaan "Huone saattaa olla pieni, mutta meillä on suuret sydämet"

Suukkoja.