Syöksytään

Hei pikkuinen,

Entäpä sitten kun tuntuu että tapahtuu niin paljon vaikkei tapahdu oikeastaan mitään, että tuntuu että putoaa arjen pallosta ja lähtee pyörimään aivan eri suuntaan ilman mitään päämäärää. Pyörimään, mutta yhtä hitaasti kuin purkka kärpäspaperissa.

Kysessä on nyt joka puolella kauniit ja rohkeat, tunteita ja tuoksuja ja vielä kehnommilla juonenkäänteillä varustetut salkkarit. Minä olin aina kuvitellut että kesä on rakkauden ja tohelluksen aikaa, mutta ei selkeästi Saksassa. Tuntuu että jokainen on jonkinlaisessa ihmissuhdekuopassa ja huutaa sieltä apua, ja sitten ne auttajat heittelevät sinne mätiä köysiä ja putoavat lopulta itsekin kuoppaan.

Laitoin viime viikonloppuna ensimmäisen kerran lämmityksen päälle. Sain kerrasta kovan muistutuksen että olen Saksassa, ja asun tavallaan jonkun muun kodissa. Koko kämppä kuumeni, ja heti sain ohjeistuksen kuinka lämmitystä voi säätää, mutta eihän nuo säädöt mihinkään vaikuttaneet. Vuoroin lämmitys pois ja ikkuna auki, ja sitten taas ikkuna kiinni ja lämmitys päälle. Saunasta kylmäkellariin ja takaisin saunaan. Nyt minulla on jatkuvasti vuotava nenä ja orastava kurkkukipu. Lisäksi aloin tänään yskiä.

Tarvitsen uudet kengät. Tanssin kenkäni piloille viime lauantaina. Olimme kolmen kerroksen irkkupubissa, kun minä jotenkin löysin itseni hetkellisesti. Saksalainen elektrojumputus alkoi ahdistaa jo narikkajonossa, joten ilmoitin reippaasti, että minut löytää sieltä missä soi live-musiikki ja jossa kalja kuohuaa. Tanssin silmät kiinni pitkään, kunnes akustinen kitara kannettiin takahuoneeseen ja kaiuttimista alkoi korvien kidutus.

Tänään on taas viikonloppu. Mutta koska tänään on elämäni toistaiseksi pisin perjantai, en usko että astun ulos kopistani nyt kun Ann on viimein poissa. Laitan valot pois ja mutustan joulutorttua. Laulan tänään Jonille hetken, tänään minä hyvästelen Jonin. Lupaan, jouluna käyn haudalla ja elokuun alussa vien Lemmikkejä. Mutta tänään on se raskas päivä, kun minä en ole siellä missä minun kuuluisi olla. Vaikkei se kyllä mitään muuta.

Rakastan sinua siskoseni, pidähän huoli itsestäsi kun olen täällä kaukana.

Hei ootteko tosissanne?

Nuppunen,

Kai sinäkin jo juoksit Helsinkiin ilmestyneeseen uuteen Starbuck'siin? Jonotit puoli tuntia saadaksesi nimetä Cafe Latellesi koon sanoilla joissa ei ole mitään järkeä; ei siis "Yksi iso latte kiitos" vaan jotain "yksi mucho grande lattocinomöttö, kiitos" ja sitten maksoit siitä kolmen kahvin verran? Sait sanoa nimesi myyjälle ja tavata sen monta kertaa jotta se menee varmasti oikein? Vitsaillessasi myyjälle "haluatko puhelinnumeron myös?" myyjä hymyilee vaivautuneesti. Olitkin vasta kahdeskymmenes tämän aamuruuhkan asiakas joka tarjoaa puhelinnumeroa tai sähköpostia kupin kylkeen rustattavaksi.

Oikeasti. St. Paulissa on meneillään "Leider Neueröffnung" -kampanja. Jokainen yksityisyrittäjä on laittanut liikkeensä ikkunaan kyltin, jossa lukee "valitettavasti uudistumme" ja jokainen on nimennyt liiketiloihinsa uuden toimijan. Nimetyt toimijat ovat maailmankuuluja kahvila-, muoti-, hotelli- ja kauneusketjuja. Alueella oli yksi yrittäjä joutunut lopettamaan toimintansa, kun kahvilajätti Dat Backhus vuokrasi toimitilat huomattavasti korkeammalla hinnalla kuin pieni kahvilanpyörittäjä. Solidaarisesti koko alueen kaikki yrittäjät ottavat rankasti kantaa tähän: "Tämän kaupunginosan maine ja ilme perustuu persoonallisuudelle. Pitäkäämme siitä kiinni."

Vie pieni kolikkosi Helsingissä Tin Tin Tangoon, Sinisen huvilan kahvilaan, Protulle, Oranssille, vaikka edesmenneen ScoopyDoon portaille, mutta älä jonota Starbuck'siin vain siksi että se on coolia. Tai jonota vain, mutta arvosta niitä pieniä pullapuoteja joiden mummot aamun aikaisina tunteina upottavat munkkeja rasvaan ja pyörittävät sokerissa. Jotka omin pienin kätösin rustaavat päivän tarjouksen A-ständiinsä kahvilansa ulkopuolelle. Jotka tiskaavat päivän päätteeksi ja illalla lähtiessään sammuttavat kaikki valot. Myös mainoskyltin.

Helsingin Starbuck'sin kunniaksi käyn tänään kahvilla. Menen metroasemani kioskille ja pyydän että pojat kirjoittavat nimeni kupin kylkeen. Tästä hyvästä maksan pojille juomarahaa hyvästä asiakaspalvelusta, saan itse hyvän mielen ja pieni kioskiyrittäjä on saanut taas kaupaksi yhden kahvikupillisen. Nyt vain toivotaan, että pieni kioskiyrittäjä kohtelee poikia oikeudenmukaisesti hyvinä työntekijöinä, ja sitten maailma on taas vähän parempi paikka. Eikö niin?

Kahvintuoksuisia pusuja pieni.

Kun kyllästyttää

Hei murunen,

Kun kyllästyttää, pitää lähteä kävelylle. Ei niin että pyörähtää lähikaupassa ja matkalla lukee päivän otsikot, vaan niin että saa kantapäähän hiertymän. Silloin tietää tassutelleensa huolet pois ja mieli on taas avoin ottamaan vastaan kaikenlaisia pamauksia.

Kävelin eilen Alsterin ympäri. Oli se sitten sen seitsemän tai yksitoista kilometriä, se tuli tarpeeseen. Veneet ovat poissa, pienessä tihkusateessa sorsat ja ankat nukkuivat sulassa sovussa rantavedessä. En olisi malttanut lopettaa kävelyä, mutta tykytys jalkapohjassa laittoi tällekin huville rajansa. Kotona Ann pakkasi tavaransa ja lähti, minä istuin tietokoneelle. Juorusin Juhon kanssa hetken ja lopulta naputtelin epämääräisiä kommentteja oppariini.

Sitten Janina alkoi höpötellä. Koska meillä kahdella juorukellolla riittää aina laabattavaa, treffasimme Pennyn edessä ja menimme istumaan kaakaolle. Joskus henkinen oksentaminen tulee tarpeeseen, ja koskaan ei voi tietää mistä ystävä hätään löytyy. Me puhuimme ja puhuimme kunnes baari meni kiinni. Ja puhuimme vielä kotiinpalatessa. Miehet, naiset, työt, työttömyys, tasa-arvo ja epätasa-arvo pääsivät kaikki ruodittaviksi.

Myönnetään, että jonkinlainen koti-ikävä tässä oireilee. Valitsin eilen pakastealtaasta pizzan sen perusteella, että sitä saa kotoa ja siinä on suomenkielinen seloste. Tänään menen merimieskirkolle. Katsotaan saisiko se minut jo kyllästymään suomalaisuuteen.

Suukkoja.