Hei mussukka,
Minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta sinulle jo kauan sitten. Huumeista ja huorista, elämän syvällistä pohdintaa siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä on moraali ja tarvitaanko sitä.
Ruotsalainen Sofia osasi mielestäni selittää aika hyvin tämän huume-ilmiön: Skandinaviassa on onnistuttu leimaamaan kannabis-tuotteet huumeiksi niin että meillä pohjoisessa kalja on kalja, viina on alkoholi ja marihuana on huume. Ja sitten on ne kovemmat huumeet, mutta eipä niitä hirveästi pienessä Kuopiossa pienen muotoilijan arjessa kävele vastaan. Tarkemmin kun ajattelen, en enää vuosiin ole törmännyt tuttavapiirissäni liimanhaistelijoihin tai nappiennäprääjiin. Kertooko tämä sitten enemmän minun tuttavapiiristäni vai huumeiden käytöstä noin yleensä, en osaa sanoa.
Täällä kannabis on lähes verrattavissa kaljaan. Ei sätkää nyt ihan baaritiskillä saa sytyttää, mutta useampaan kertaan olen baarin viimeisessä nurkassa ollut seurueessa, jossa joku kääri sätkäkamoillaan jointin. Sitten se jointti kiertää ja sitä nautiskellaan niinkuin uusia perunoita keväisin. Aina meitä on muutama, jotka kohteliaasti kieltäytyvät, mutta en taida päästä tästä kulttuurishokista koskaan yli. Ei täällä sellaista marihuanan leijuvaa utua ole kuten Amsterdamin kaduilla, mutta mikä minua ehkä eniten yllättää, on tämä käyttökulttuuri. Siihen suhtaudutaan kuin kaljaan: Jos juot kaljaa ennen kahtatoista tai vaeltelet yksin kaljapullo kädessä kaduilla, sinulla on alkoholiongelma, mutta jos ryyppäät rohkeasti seurueessa, se on seurustelua ja hauskanpitoa. Pilvenpolton tarina on aivan sama.
Prostituutiosta en sitten uskallakaan sanoa mitään. Aluksi vitsailin aiheesta, ja vielä varsin reteesti, mutta kun näitä tarinoita kuuntelee, ei vitsiä riitä pintaa syvemmälle. Suuri osa näistä show-tytöistä on yliopisto-opiskelijoita, jonkun siskoja ja serkkuja, kummitädin tyttäriä. Tuossa ne tekevät "iltavuoroa" vyölaukkujensa kanssa, ja kaikenkarvainen kansa vaeltaa asiakaspalvelun maailmaan hetkeksi, ja jatkavat siitä arkeaan kuka minnekin. En uskalla muodostaa tästä vieläkään mielipidettä, en niin minkäänlaista. Tosin olen välkkyvissä valoissa saanut tavata niitä, jotka tällaisesta palvelusta maksavat, ja myös niitä, jotka uskovat jokaisen kulman takana vaanivan AIDSin, joten selkeästi mielipiteet tästä jakautuvat aivan sen mukaan kenen kanssa keskustelee.
Viikon päästä täällä on Juho. Minun Juhoni. Tuohon se pyllähtää patjalle ja valittaa että on sotkuista. Sitten sekin katselee vyölaukkutyttöjä ikkunasta ja hymyilee. Ja sitten se laittaa jääkaappin Zero Colaa ja minua kiukuttaa, mutta se ei haittaa, koska minua ei ole kiukuttanut pitkään aikaan kunnolla. Ja sitten meitä naurattaa. Minä teen hömöjäniksen ja Muhku tekee kehavin ja aamulla syödään oikeaa aamiaista. Viikon päästä.
Koska sinä tulet tänne?
