Joulumaa on joulumaa

Nuppunen,

Minä menen nyt joulutorille. Minun pitäisi niin tehdä mitä tahansa muuta kuin mennä joulutorille pällistelemään, mutta koska pitää tehdä niitä asioita joita tykkää, minä valitsen joulutorin. Siivoaminen, lakanoiden vaihto, imurointi, ei kiitos.

Miten voi taas olla jo viikonloppu käsillä? Vastahan tämä viikko alkoi, vaikka maanantaista onkin jo ikuisuus. En jotenkin tajua aikaa ollenkaan, se vain hupenee huomaamatta. Huomaa että on marraskuun loppu, roikun illat Juhon kanssa skypessä ja sitten istun koneella. Siksi minä menen nyt Louisan kanssa joulutorille. Tilaan Glühweinia ja toivon että jossain soi joululauluja.

Kuura valaisee hieman, mutta ei niinkuin lumi. Pimeys on täällä niin erilaista. Jo kuudelta tuntuu että kello on yli puolenyön ja ihmettelen mihin kaikki ihmiset ovat matkalla. Nekin palaavat töistä, mutta valottomuus luo tunnelman kuin kaikki olisivat istuneet ylityövuorossa ilman varoitusta ja korvausta pikkutunneille.

Ehkä huomennakin on kuurainen päivä. Lämpimiä halauksia iltoihisi pieni.

Marraskuu

Hei kaunein,

Se on jo marraskuun loppu. En voi uskoa. Pitäisi taas roikkua eebuukkerssissa ja varata lippuja ja olla valmiina lähtöön. Enkä minä taaskaan ole yhtään.

Voi pyhä yksinäisyys kuinka ihanaa hiljaisuus onkaan. Tai no hiljaisuus, Felixin musiikki kyllä kantautuu oven läpi, mutta Felix ei ole läsnä. Kukaan ei ole. Ja se on jollain oudolla tavalla älyttömän tyydyttävää.

Ann sitten lähti eilen, otti bussin Berliiniin ja sieltä Tallinnaan. Marina, Irfan ja minä olimme vilkuttamassa bussille, ja vielä yöllä tuli viesti "en voi lopettaa itkemistä". Saatan olla kamala, mutta ei minua itkettänyt. Bussit ja junat vievät eteenpäin, seuraaviin haasteisiin, ja aina voi palata. Hampuri, kyllä minä palaan.

Viime ajat ovat olleen jotenkin raskaita, hieman utuisia. Perjantaina makasin patjallani pitkään ja kastelin pinkkejä tyynyjä kyynelillä hiljaa. Oli Jonin viimeinen matka. Ajatuksissani minä olin siellä läsnä, olin niin läsnä kuin vain voi. Kuitenkin minä valitsin tulevani jouluksi kotiin, en hautajaisiksi. Joni ymmärtää kyllä, niin olisi Jonikin valinnut jos olisi ikinä asettanut osoitteensa itä-Helsingin ulkopuolelle. Mutta aika ei riitä meillä kaikkeen, toiset tekevät jotain ja toiset sitten taas jotain muuta.

Täällä alkaa olla jo joulu. Kaikkialla. Paitsi ulkona on kylmä kuura, eikä hiutaleen hiutaletta ole vielä näkynyt. Ne tulevat vielä, sanotaan, ja minä odotan että olisi hetken valkoista. Valkoinen Reeperbahn ja Glühwein. Junan ikkunat oli peitetty graffiteilla, en saanut nauttia aamuauringosta.

Suukkoja ja lunta,
Siukku