Hei pieni!
Tämä on nyt ensimmäinen kirjeeni, tästä se alkaa. Monta päivää Kuopiossa on ollut järjetön helle, sellainen, että ulos astuessa pelästyy pyörähtäneensä lämpimään pumpuliin. Ikkunoihin on viritetty puhaltimet, jotta yöllä voisi nukkua, juuri niinkuin Italiassa pitää aina kesäisin tehdä. Hedelmät mätänevät, jos niitä ei muista laittaa jääkaappiin. Ja itsestäänselväähän on, että tästä alkaa ukkosmyrsky.
Minun oli tarkoitus lähteä tänä aamuna matkaan. Eilen
illalla en ollut saanut vielä matkalaukkua vintiltä kaivettua, eikä mikään
tuntunut vielä olevat paikoillaan. Lykkäsin lähtöäni yhdellä päivällä, ja sain
saattajakseni viimeinkin ukkosmyrskyn. Nyt lähtö alkaa tuntua hyvältä. Tavarat
ovat edelleen levällään ja kaikki kesken, mutta tänään ei pelota niinkuin
eilen.
Asuntoa en ole vieläkään löytänyt. Tarjolla on ties mitä
ylihintaisia rotankoloja, mutta toisaalta myös sopuhintaisia loistolukaaleja.
Olen etsinyt kimppakämppiä, koska yhtäkkiä ajatus monen kuukauden
yksinäisyydestä ei enää houkutellutkaan, vaan haluan kämppiksen. Osittain
siksi, että minulla ei varsinaista kämppistä ole koskaan ollut, jos Mariaa ja
Petraa ei lasketa, mutta niissä kimppakämppäolosuhteissa olennaisessa roolissa
on ollut yhteinen sänky. Tällä kertaa haluaisin paikkaan, jossa oma patjani on
oma paikkani. Suljettava ovi olisi myös luksusta. Ja jääkaappi ja suihku
jossain läheisyydessä helpottaisivat myös arjen kulkua, -ainakin näin uskon. Osittain
siksi, että tiedän matkan varrella tulevan paljon sellaista, josta pitää päästä
kysymään joltakulta. Tämän vuoksi edellytys olisikin, että kämppis olisi kiva
ja kestäisi mongertavan saksani.
Pari loistavaa tapausta on tullut jo vastaan, mutta koska
saksalaiset eivät tunnu olevan seikkailumielisiä, ei niistä kannata liikaa
odottaa. Ensimmäinen tapaus sijaitsi varsin kaukana keskustasta, mutta seurana
olisi ollut kaksi insinööriopiskelijapoikaa. Valitettavasti tämä suunnitelma
meni mönkään, vaikka tämä oli juuri sen tuntuinen juttu, että näin sen pitää
mennä. Seuraava vaihtoehto oli 8qm huone, 250€/kk ja ikkuna Reeperbahnille. En
tiedä mitä minun olisi pitänyt sanoa. ANNA SE HUONE MINULLE. MINÄ MUUTAN HETI.
No, näillä näkymin en muuta sinnekään, mutta kyllä se olisi ollut minun kotini.
Etsintä siis jatkuu, mutta luultavimmin asunnon hankkiminen on helpointa paikan
päältä. Aluksi siis asetun Carolan luokse, ja ravaan sieltä käsin
asuntonäytöissä. Käyhän se niinkin. Ihaninta vain olisi päästä suoraan kotiin,
purkaa tavarat paikoilleen ja aloittaa asettuminen. Mutta ehkä se ei mene ihan
niin.
Tämä oli mielestäni hyvä kohta aloittaa kirjeet. Jos ei nyt,
ei myöhemminkään. Viimeisenä iltanani Kuopiossa aion syödä rusinatonta
maksalaatikkoa, juoda Juhon kanssa sateessa lämpimän Radlerin ja kuunnella
kotimaista poppia myöhään yöhön. Aamulla matkustan Helsinkiin.
