En ole kirjoittanut aikoihin. Syksy saapui Hampuriin, ja mieleni vaeltaa ruskaiseen metsään.
Kävin eilen Carolalla. Tunnelma oli ihanan syksyinen. Joimme teetä ja kaminassa leiskui tuli. Istuimme vanhassa toimistossani, ja huomasin kuinka paljon kaipaan kepeää työympäristöä. Kaipaan sitä, että työn ohessa tulee rupateltua, sadepäivinä juodaan paljon cappucinoa ja auringon paahtaessa syödään terassilla. Kaipaan luovaa ilmapiiriä.
Tänä aamuna myöhästyin taas töistä. En vain jaksanut välittää. Seitsemän aamua jäljellä, ja niistä yksi on lomapäivä. Mitä sitten seuraavaksi tapahtuu, en oikein osaa sanoa. Tämä on ollut seikkailu, josta yritän kaivaa hyviä puolia.
Tänään tapaan tytön, jonka koti kaipaa ammattilaisen silmää. Pojat totesivat tiukasti, että ilmaiseksi et kyllä tee. Carola oli kuitenkin asiasta eri mieltä. Carola näki tilanteen niinkuin minä. Minä tarvitsen omaa henkilökohtaista haastetta, jotain minulle mieluisaa ja jotain jolla täyttää ajatuksia. Koska tämä tyttö on täysin vieras, pääsen kokeilemaan asiakaskohtaamista täysin omista lähtökohdistani. Tiedän että budjetti on tiukka ja varsinaista remonttia ei tulla tekemään, tämä on ennemminkin somistamista. Mutta oli mitä oli, ainakaan kukaan ei katso minua kieroon kun keitän vielä kolmannen kupin kahvia ja laitan napit korviini tietokoneen äärellä.
Minusta pitäisi tulla yksityisyrittäjä.
Olet ajatuksissani pieni.
Pusuja.
