Hei mussu,
Tekee kovasti mieli kysyä mitä sinä teit viikonloppuna? Olitko ystävän syntymäpäiväjuhlilla? Olitko tylsistymässä Kosmoksessa ja karkasitko Hamburger Bergille? Joitko Mexicaneria? Kävelitkö aamulla lintujen laulaessa öisen kaupungin halki kotiin? Nukuitko sunnuntaina pitkään ja söit järjettömästi aamiaista? Makasitko aurinkoisessa puistossa viltillä ilman sukkia ja villapaitaa? Niin minä tein. Täällä on kevät.
Olen hymyillyt niin että kaulaan ja niskaan sattuu. Ei siis vain poskipäihin. Kaikki on kuten se on aina ollutkin. Altonan juna-asema tuoksui juuri siltä miltä sen kuuluukin. Reeperbahnilla ei iskenyt koti-ikävä, hetkeäkään en ajatellut etten voisi livahtaa Casinon viereisestä ovesta turvaan valkoiseen rappukäytävään. Paitsi sen hetken, kun kävin aamukuudelta ottamassa oven kahvasta kiinni. Mutta sitten siinä olikin Lena, ja me olimme reissussa. Kohta se alkaa ihan oikeasti.
Katsoimme aamiaisella kyytejä Dresdeniin huomiseksi. Liian monesta vaihtoehdosta emme osanneet valita, joten jäimme vielä arvailemaan. Varasimme kuitenkin keskiviikoksi Wienistä ravintolasta pöydän. Siitä tiedämme, että meillä on deadline poistua Hampurista. Se deadline on huomenna, viimeistään keskiviikkona aamuyöstä.
Ostin shampoon ja meinasin ostaa suklaata. En minä suklaata tarvitse. Puolet rinkkani painosta on Fazerin sinistä.
Suukkoja sinne pieni <3
