8. maaliskuuta 2014

Matkatunnelmaa

Hei pikkuiseni,

Minäpä lähdin taas. Sain sängyssäsi unta ehkä kaksi tuntia, jonka jälkeen seisoin kylpyammeessa aivan liian kauan. Herätin äidin ja isin, ja isi vielä saattoi minut bussille. Vasta bussissa tajusin, että aamuneljän bussi lentokentälle kuljettaa myös humalaisen baarikansan lähiöseudulla kotiovilleen. Seuratessani hoipertelevaa nuorisoa ei oloni ollut yhtään sen vahvempi. Takana kaksi tuntia unta ja edessä viikonloppu minun Hampurissani.

kuinka matka Lenan kanssa voisikaan alkaa paremmin kuin Elben rannoilta? Siellä me opettelimme nauramaan ja olemaan tanssimatta. Päähäni ei vain vielä kunnolla mahdu todellisuus siitä,  että parissa silmänräpäyksessä jätämme Hampurin taaksemme. Mutta kohta
, aivan kohta me olemme tien päällä.

Otin matkaan selviytymissuklaat ja salmiakit.

Kolmen tunnin kuluttua minun kieleni on jälleen saksa.

Pusuja pikkuinen!