Tänään olin hetken kiukkuinen. Saksalainen käsittämätön rahapolitiikka sai minut suunniltani, -muistettakoon kuitenkin että olen köyhä ja tuloton ja minua ärsyttää silmittömästi tämä "mamma maksaa" -meininki. Asunnon metsästys on rankkaa puuhaa, jossa pätee sellaiset viidakon lait, että apina jää helposti takariviin kiekumaan.
Työttömille on taattu aika kattava ja hyvä systeemi, jolla jokainen kotona itseksensä viihtyvä pysyy hengissä ja syö hyvin. Lykkyä pytyssä ja saattaa jäädä vielä viikkorahaa harrastuksiinkin. Kun työtä tarjotaan, voi kriittisillä verukkeilla välttää työpaikan saamista, tai parhaassa tapauksessa mennä työhaastatteluun pukeutuneena pupupukuun. Asunnottoman, vähävaraisen nuoren asema ulkomailla onkin sitten jotain ihan muuta.
Kävin siis kämppäkatselmuksessa. Heti ensimmäisen työpäiväni iltana tietysti. Olin näteissä pöhköissä vaatteissani, helmikorvakoruissa ja laukussani pussillinen Marianneja. Mitään asiasta nyt sen enempää sanomatta, mainittakoon kuitenkin, että jätin Mariannet laukkuun ja juttelin tunnin verran niitä näitä. Asunto oli kaunis ja kivalla paikalla. Siitä olisi voinut päästä nopeasti töihin. Asunnottomalla vähävaraisella nuorella joka oleskelee ulkomailla ei ole varaa olla nirso, mutta salaa hieman toivon ettei tämä onnenpyörä ehkä osuisi juuri minuun. Kämppäkatselmuksessa ravaa kuitenkin toista kymmentä naamaa. Josko joku muu sopisi tähän laumaan paremmin.Lyhyt raportti uudesta työstä, uudesta asunnosta, uusista kämppiksistä: Minun Hampurini ei taaskaan pettänyt minua. Kämppikseni ovat sitten Arkkitehti ja Filmituottaja-Freelancer. Arkkitehdin ystävä, toinen Arkkitehti ehti juoruta, että suomalaista Muotoilijaa on jo odotettu. Luvassa on kuulemma pitkiä iltoja jalkapallon parissa. Saksalaiset.
Työstä en jaksaisi sinulle kirjoittaa. Olen väsynyt. Menen kahdeksaksi toimistolle, avaan koneen, avaan AutoCADin. Tunnit juoksevat kun piirrän erilaisia kalustusratkaisuja Hotellin Penthouseen. Välillä juon kahvia, ja tunnin mittaisella ruokatauollani en keksi tekemistä. Välillä tarvitsee irtiottoa skissipaperipinosta ja pohjapiirrustuksista, jolloin kävelen materiaalikirjastoon. Siellä voin rakentaa moodboardeja, liimata ja leikata kankaita ja laminaatteja, viilua, laattaa, tapettia. Ja askartelen niistä kokonaisuuden jonka tulee viehättää asiakasta. Kankaista tehdään pieniä somia tyynyjä, joita asiakas voi sitten hiplailla ja pohtia materiaalin kestävyyttä. Välillä katson kun joku rakentaa photarilla kollaasia. Välillä teen itse niin. Vähän yli viisi ne käskevät minut ulos, ei saa olla liikaa toimistolla ettei leipäänny. Perjantaina syödään yhdessä, töihin pitäisi leipoa, ja joka toinen viikko on ohjattu jumppa ja hieronta. Takanahan on siis kaksi kokonaista työpäivää, ja muistaakseni tänään esimieheni pohti, kuinka nopeasti sitä oppiikaan luottamaan uuteen tiimiläiseen. Meillä on siis hittitiimi, kellon ympäri hommaa ja jatkuva paine. Mutta voi että minä pidän tästä! Minun taivaani taitaa olla tässä ja nyt.
Näin on hyvä aloittaa siis luku 3.
Suukkoja suloinen.
