
Minä olen keinulaudalla, sellaisella lapsuuden puiston härpäkkeellä, joka kiikkuu edestakaisin holtittomasti. En uskalla varata lentolippuja, koska en tiedä otanko liput yhteen suuntaan vai kahteen. Toisaalta, mitä minä täällä tekisin? Vaeltelisin syksyisiä katuja sateessa ja hymyilisin, ottaisin valokuvia rakennuksista ja ohikulkijoista, söisin perunaa kesäkurpitsalla kunnes olisin siihen niin kypsä etten enää voisi kulkea vihanneshyllyn ohi irvistämättä. Eilen minulle kerrottiin joulutorista Alsterin jäällä. Valoista ja musiikista, joulun tuoksuista. Reeperbahnilla on oma joulujuhlansa, sinne ikäraja on 18. Ja minä en voisi jättää mitään siitä väliin, en, sillä minähän olen hampurilainen, yksi tänne eksyneitä jotka eivät ymmärrä miksi pitäisi palata takaisin.

Kävin eilen flunssan kourissa hytisemässä Planten un Bloomenissa. Vesishown musiikkiteemana on Filmimusiikki, voit vain kuvitella kuinka olen odottanut tätä. Maanantaina en päässyt, koska olin filmijuhlilla katsomassa 21 Tapaa pilata avioliitto. Tiistaina en päässyt, koska olin filmijuhlilla katsomassa Meine Schwestern. Keskiviikkona en päässyt, koska nukuin kuumeisena kotona ja Ann tuli käymään iltakaakaolla. Torstaina siis vihdoin pääsin. "Teknisten ongelmien takia joudumme esittämään teille lyhennetyn esityksen" ja sano minun sanoneen, teema ei ollu filmimusiikki. Nyt siis kampaan tukan, piirrän silmät päähän ja puen lämpimästi päälle. Tänään on oltava vuorossa filmimusiikkia, niin kauan minä olen sitä odottanut.

Jos olisit täällä, saisit luumupiirakkaa.
Pusuja!