Viimeinen päivä Kuopiossa

Hei pieni!

Tämä on nyt ensimmäinen kirjeeni, tästä se alkaa. Monta päivää Kuopiossa on ollut järjetön helle, sellainen, että ulos astuessa pelästyy pyörähtäneensä lämpimään pumpuliin. Ikkunoihin on viritetty puhaltimet, jotta yöllä voisi nukkua, juuri niinkuin Italiassa pitää aina kesäisin tehdä. Hedelmät mätänevät, jos niitä ei muista laittaa jääkaappiin. Ja itsestäänselväähän on, että tästä alkaa ukkosmyrsky.

Minun oli tarkoitus lähteä tänä aamuna matkaan. Eilen illalla en ollut saanut vielä matkalaukkua vintiltä kaivettua, eikä mikään tuntunut vielä olevat paikoillaan. Lykkäsin lähtöäni yhdellä päivällä, ja sain saattajakseni viimeinkin ukkosmyrskyn. Nyt lähtö alkaa tuntua hyvältä. Tavarat ovat edelleen levällään ja kaikki kesken, mutta tänään ei pelota niinkuin eilen.

Asuntoa en ole vieläkään löytänyt. Tarjolla on ties mitä ylihintaisia rotankoloja, mutta toisaalta myös sopuhintaisia loistolukaaleja. Olen etsinyt kimppakämppiä, koska yhtäkkiä ajatus monen kuukauden yksinäisyydestä ei enää houkutellutkaan, vaan haluan kämppiksen. Osittain siksi, että minulla ei varsinaista kämppistä ole koskaan ollut, jos Mariaa ja Petraa ei lasketa, mutta niissä kimppakämppäolosuhteissa olennaisessa roolissa on ollut yhteinen sänky. Tällä kertaa haluaisin paikkaan, jossa oma patjani on oma paikkani. Suljettava ovi olisi myös luksusta. Ja jääkaappi ja suihku jossain läheisyydessä helpottaisivat myös arjen kulkua, -ainakin näin uskon. Osittain siksi, että tiedän matkan varrella tulevan paljon sellaista, josta pitää päästä kysymään joltakulta. Tämän vuoksi edellytys olisikin, että kämppis olisi kiva ja kestäisi mongertavan saksani.

 

Pari loistavaa tapausta on tullut jo vastaan, mutta koska saksalaiset eivät tunnu olevan seikkailumielisiä, ei niistä kannata liikaa odottaa. Ensimmäinen tapaus sijaitsi varsin kaukana keskustasta, mutta seurana olisi ollut kaksi insinööriopiskelijapoikaa. Valitettavasti tämä suunnitelma meni mönkään, vaikka tämä oli juuri sen tuntuinen juttu, että näin sen pitää mennä. Seuraava vaihtoehto oli 8qm huone, 250€/kk ja ikkuna Reeperbahnille. En tiedä mitä minun olisi pitänyt sanoa. ANNA SE HUONE MINULLE. MINÄ MUUTAN HETI. No, näillä näkymin en muuta sinnekään, mutta kyllä se olisi ollut minun kotini. Etsintä siis jatkuu, mutta luultavimmin asunnon hankkiminen on helpointa paikan päältä. Aluksi siis asetun Carolan luokse, ja ravaan sieltä käsin asuntonäytöissä. Käyhän se niinkin. Ihaninta vain olisi päästä suoraan kotiin, purkaa tavarat paikoilleen ja aloittaa asettuminen. Mutta ehkä se ei mene ihan niin.

Tämä oli mielestäni hyvä kohta aloittaa kirjeet. Jos ei nyt, ei myöhemminkään. Viimeisenä iltanani Kuopiossa aion syödä rusinatonta maksalaatikkoa, juoda Juhon kanssa sateessa lämpimän Radlerin ja kuunnella kotimaista poppia myöhään yöhön. Aamulla matkustan Helsinkiin.