Viikon päästä pitää olla pakattuna

Hei pieni ihana,

Viimeinen viikonloppu Fazerin sinisen parissa on alkamassa. Jännää. Tämä sama ilmiö oli käsillä aikoinaan vaihtoon lähtiessä ja Kuopioon muuttaessa: Mitä vähemmän aikaa on jäljellä, sen suurempi paniikki iskee siitä, että kaikki tärkeät ja rakkaat ihmiset pitäisi vielä nähdä, ja vielä pitäisi saada kerättyä muistojamuistojamuistoja jotka sitten matkan varrella lämmittävät. Samalla tosin pitäisi pakata, tehdä töitä matkakassan kartuttamiseksi, ja nukkua hyvin niin että pysyy virkeänä.

Viikon verran on nyt kulunut aikaa Helsingissä lähtölaskennan merkeissä. Ensin tempaistiin PuistoBlues talkoolaisen roolissa, jossain välissä tein ruokaa, pesin pyykkiä ja korjautin kännykän näytön, ja Humps! Viikko on jo takana.

PuistoBluesista saatiin aikaiseksi parhaat mahdolliset jatkobileet ikinä. Kun ensin kaikki suunnitelmat menivät päin kukkuluuruuta, oli lopulta helpottavaa huomata päätyvänsä mitä parhaimpiin bileisiin mitä parhaimmassa seurassa. PuistoBluesin jäljiltä Juha, Sonja ja Ville jaksoivat vielä istahtaa skumppalasilliselle Elken nauttiessa skumppansa perintömaljakosta (Anteeksi äiti, Elke on tosin tehnyt näin ennenkin, enkä aio kertoa mistä perintövaasista on kyse). Elken ja Nestorin lopulta kietouduttua yhdeksi uniseksi mytyksi oranssille sohvalle aamuseitsemältä, oli pikkuhiljaa aika päättää Joko-Tai-juhlat. Aamubrunssiseurueeseen liittyi vielä edellisen päivän synttärisankari Ansku, ja tarjolla oli nakkikroisantteja, pekonia, kananmunaa, tuoremehua ja lopulta kakku, josta kukaan ei tiedä kenen synttäreitä ajatellen se oli saanut alkunsa. Viikonloppu rauhoittui lopulta Järvenpäässä bluesia kuunnellen, vaikka äidille täytyy edelleen myöntää, etten osaa nimetä lempibluesartistiani eikä blesin rytmi vieläkään osu tahdilleen, vaikka kuinka taputtaisi ja napsuttaisi.

Koko muu viikko suhahti ohi hetkessä. Alkuviikkoon kuului Kerava-excursio, hieman töitä, nachoja Santa Fe:n terassilla ja muiden hääsuunnitelmia. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että Anskun ja Juhan lapset olisivat pieniä ja ruskeita, sinä kutsuisit heitä "Droppingseiksi". Siksi minä pakenisin maasta, eikä minusta koskaan tulisi kummitätiä. Ei kukaan halua olla Droppingsien kummitäti. Tiistaina kävin polttamassa selkäni pikkukosken rannassa Anskun ja Merjan kanssa, ja tähän kuvioon kuului tietysti kahvi, kakku ja suklaa. Illalla kävin istumassa myös Painobaarin terassilla Even ja Heljän seurassa, ja ruokailupakotteet hoidettiin Bamboo Centerissä. Koska sinä olet pieni ja köyhä opiskelija, suosittelen lämpimästi tätä ruokailukokemusta: kolme ruokalajia kympillä, jälkkärinä friteerattu banaani ja jäätelöä. Tästä ilta jatkui Lasipalatsin laiturin kautta Mintulle, sillä olihan tiistai onnenpäivä! Tieto Hampurissa odottavasta asunnosta sai avaamaan illalla skumppapullon, ja aamuyön tienoilla kotiin tarpoessa oli Vaasankadun kävelykatu masentavan tyhjä, yhtä lauleskelevaa seuruetta lukuunottamatta. Keskiviikkona kuuntelin Kuutamolla-elokuvan tekemättä iltapäivällä mitään sen järkevämpää, kunnes jouduin kiirehtimään rehellisesti kaljalle. Tuomo oli laihtunut ja Tuomon ja Mallan koiran nimi on Taavi. Söin pizzaa ja kertasin kuulumisia monen vuoden ajalta. Villen liityttyä seuraan ja Tuomon lähdettyä kävin kannustamassa Anskun ja Villen petankitiimin voittoon, ja jostain syystä en vieläkään intoutunut heittelemään frisbeetä ventovieraiden poitsujen kanssa. Ei ventovieras voi ymmärtää niitä katastrofaalisia seurauksia, joita syntyy jos täysin holtittoman ja kordinointikyvyttömän käteen antaa frisbeen. Lähistöllä oli kuitenkin esimerkiksi lapsia, autoja, taloja, aikuisia, oluttölkkejä, koira, jonkun aurinkolasit ja makkara. Katastrofin ainekset. Torstaina pesin pyykkiä, tiskasin, korjautin kännykän näytön, join kahvia, söin jäätelöä, tein ruokaa, join radleria, kävin kylvyssä ja lainasin kirjastosta kirjoja. Tiedoksesi, että Fengshui-oppaat löytyvät Kädestä ennustamisen alkeiden ja Wiccan perusteiden välistä. En ole skeptinen, mutta musta kilpikonna ja valkoinen tiikeri arveluttavat minua, varsinkin siksi että teräviä kulmia tulisi välttää ja Chin pitäisi antaa kiertää vapaasti.

Tänä aamuna Helsingin yllä oli pilviä, ilma oli kostea ja parvekkella tuoksui suurkaupunki. Sellainen liikenteen ja vanhojen rakennusten tuoksu, jonka voi haistaa vain aamuisin. Minä olen lähdössä. Siihen on vain viikko. Minä herään aamuisin siihen tuoksuun, ikkunastani näkyy Reeperbahn ja koko kahdeksan neliön pömpelini täyttyy kaupungista. Minä lähden ihan kohta, koska pömpelini ei malta odottaa minua enää.

Vielä viimeinen viikonloppu. Kun työporukalla on vietetty läksiäisiä terassilla, tulee Juho Helsinkiin. En tule pieni luoksesi Ruisrockiin, koska lähden Porvooseen reklamoimaan Juhon nahkahousuista, jotka olivat Juholle liian pienet. Kaikki muut suunnitelmat ovat yhä auki, mutta tärkeintä on saada löhötä, syödä hyvin ja nauttia hyvästä seurasta. Ja Fazerin sinisestä. Nähdään sunnuntaina <3