Heiheihei hysteriahyvästit

Hei pieni palluraiseni,

Ääni on ollut viime lauantain jäljiltä poissa, mutta alkaa pikkuhiljaa palata. Illalla on luvassa läksiäiset, ja voihan siinä niin käydä, että ääni katoaa taas jonnekin matkalaukun uumeniin.


Huomenna tähän aikaan olen Köpiksessä, siinä kaupungissa, jossa on Tivoli ja ihmiset mongertavat ruotsia saksaksi. Tai saksaa ruotsiksi. En ole koskaan ollut siitä ihan varma. Kööpenhaminaan liittyy monta hyvää muistoa matkan varrelta, mutta kaupunkina se ei ole mieleeni erityisesti piirtynyt. Reileiltä muistan, että Kööpenhaminassa alkaa tajuta olevansa reissun päällä, Tukholma ei vielä tunnu tarpeeksi Euroopalta. Tällä kertaa pääsen majoittumaan tuttavan luo, vaikka aikoinaan majoitus modernin taiteen museon kattoterassilla ei sekään ollut hullumpi. Kaikki hostellit olivat täynnä tai liian kaukana ja uni alkoi painaa silmää, joten yöpaikka piti löytää. Koska yö oli kirkas ja kaupunki kovin rauhallinen, nousimme leveät portaat remontissaolevalle terassitasanteelle ja levitimme makuupussit siihen. Vieläkin voin palauttaa mieleeni kuvan Räsästä, joka luki hömppädekkaria lukuvalonaan matalan terassin reunan kaidevalaistus ja täysikuu. Yksin en ehkä kuitenkaan viitsisi majoittua niin, joten onneksi yöpaikka tarjoutui neljän seinän sisältä. Köpikseen kuuluu kyllä toinenkin muisto, mutta se ei ole ehkä niin mieluisa. Anteeksi että palautan tämän kamalan päivän mieleesi, mutta reililtä palatessa 25.6.2009 Kööpenhaminassa Metro-lehden kannessa luki kissan kokoisin kirjaimin ”Michael Jackson er dødt”, ja minä riemuitsin siitä, että ymmärsin tanskaa kolmen sanan verran. Huomenna on lauantai, eikä Metro-lehti ilmesty, mutta Tivolin verkossa pääsen varmasti uutisiin käsiksi. Mutta vain jos haluan ja viitsin.

Emmasta oli eilen korvaamaton apu matkatavaroiden kanssa. Tarkat lukumäärät mitä vaatekappaletta saa olla matkassa kuinkakin paljon auttoi kummasti karsimaan vaatevuoresta lähes puolet pois. Kuulemma mustia toppeja sai ottaa matkaan vain yhden (joten jätin niitä vaivoiksesi neljä), paitoja yhteensä 12 (huoneesi lattialle jäi nyt seitsemän likaista rättiä) ja huiveistakin olimme hieman eri mieltä, mutta lopulta sain luvan pakata kaikki neljä. Neljä on mielestäni aika vähän, ottaen huomioon, että niistä kaksi ovat turkooseja ja kaksi punaisia. Kenkien lukumäärästä olimme kaikki eri mieltä, joten lopputuloksena oli, että matkaan saa ottaa niin monet kengät kuin matkalaukkuun mahtuu, kunhan kaikki muu on ensin pakattuna. Vielä tänään yöllä ja huomisaamuna ehdin varmasti muuttaa mieleni näistä matkatavaroista monta kertaa, mutta suuntaa-antava työ on nyt kuitenkin tehty. Nalle B jäi jo alunperin Kuopioon, mutta sovimme jo silloin, että kerron tarinan kaikkine yksityiskohtineen heti palattuani. B:lle se oli ihan okei, kunhan tuon sille Aero-suklaata. Aero-suklaa tuntuu olevan sekä B:n että äitinsä heikkous.

Seuraavan kerran kirjoitan sinulle oikeasti reissun päältä. Paljon pusuja ja halauksia!