Voitko kuvitella, on ihanan rauhallista. Autoja, ihmisiä, juhlijoita, poliisi, palokunta, juopot, punkkarit, lehdenmyyjä ja Reeperbahn.
Olin kotona ennen puolta päivää. Astuin sisään kylmään koppiini ja rojahdin sängylle. Kengät ja takin ehdin riisua, en muuta. Kaikki laukut purkamatta, en edes aamukahvia juonut. Painoin pään kylmään tyynyyn ja kietouduin peittoon. Ja sitten minä nukuin. Voi minä nukuin kuin vauva!
Joulu oli kanssanne ihana. Kotona on aina hyvä olla. Samalla kasvoi jatkuvasti puristava ahdistus siitä, että aivan kohta minä luovun tästä kaikesta. Aivan kohta minä olen Kuopiossa, ja se hirvittää minua. Suunnattomasti. Hampurin lentokentällä askel oli kevyt, eikä matkalaukkukaan painanut mitään. Kai sitä mietti, että ainahan voi palata.Nukuin kuin vauva, kävin aamiaisella kello kolme ja palasin kotiin. Siitä asti olen näpyttänyt opparia. Nyt kampaan tukan ja menen halailemaan Janinaa.
Siitä minä oikeastaan halusin sinulle kertoa. Olin juuri melkein viikon ilman pestopastaa!
Rakkautta sisko rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti