Siitä on jo aikaa, päiviä ja tunteja, kun laskeuduin Hampurin lentokentälle. Ja siis jo toisen kerran tämän samaisen reissun aikana. Kysymyksiä on varmasti tuhat.
Istuessani Zagrebissa violetissa olohuoneessa minun lentoni Istanbulista Helsinkiin peruuntui. Siinä minä yritin keksiä itselleni suunnitelma B:tä, ja lopulta Mustan Meren rannalla minä päätin palata Istanbulista vielä Hampuriin. Vieläkään en tiedä tarkalleen miksi, mutta niinkuin olemme oppineet, kyseessä taisi olla kaipaamani kohtalon hetki. Laitoinhan minä Hampuriin työhakemuksia ja ajattelin että voisin paikan päällä käydä vaikka haastateltavana. Mutta eihän tuo tietenkään mennyt niinkuin suomenruotsalaisessa puuhasteluohjelmassa.
Lähdin Hampurista tietämättä palaanko ja jos niin milloin. Kohtalon hetkeni ei ollut vienyt minua sinne mihin toivoin. Sen sijaan päädyin moneen hymyyn ja oluelle ja pizzalle ja Eöben rantaan, mutten mihinkään joka veisi minua eteenpäin. Tiedäthän, hetkiä, mutta ei sellaista kronologista jatkumoa. Paitsi se pieni hetki, kun istumme Kasian kansaa aamiaisella ja puhumme työnhausta. Hänellä on ystävä joka on töissä ja firma on se jota aina haikailen kun ne päivittävät naamakirjasivuaan. Ystävälle voi laittaa CVn ja portfolion, eihän siinä mitään menetä. Lähdin aamiaiselta ja unohdin koko jutun.
Tänään seisoin sateessa maantien varressa jossainpäin ruotsalaista maaseutua. Kokeilin tihkusateessa onneani peukalokyydin kanssa kun puhelimeni soi. Niin se CV ja se portfolio ja kiinnostaisiko harjoittelupaikka josta on hyvät työllistymismahdollisuudet? Yrityksessä, jonka työtä ja menestystä kunnioitat ja jossa olet salaa haaveillut työskenteleväsi? Voisit aloittaa heti. Miten olisi?
Siihen jäi liftaussuunnitelmat. Nopeasti netin äärelle ja tutkimaan ja pohtimaan. Kaksi tuntia myöhemmin soitin takaisin ja kysyin milloin voin aloittaa. Sitten join ison kahvin ja kuuntelin Kentiä.
Minulla on reilu viikko aikaa pakata. Ensin pitäisi vain päästä Suomeen pesemään rinkallinen pyykkiä. Mutta tiedoksesi siis pieni, kirjeet Hampurista saavat tänä kesänä jatkoa.
Olet seikkailijakoirani ja unisoturini. Pusuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti