Koti on hyvä

Hei muhkuraiseni,

Tänään hymyilytti niin että takahampaiden paikat rutisivat. Nauru ei lakannut, vaikka alkoi jo hieman nolottaa, ettei osaa hillitä itseään. Ja ventovieraassa seurassa vielä.

Työpäivän haaleissa tunnelmissa kävelin bussipysäkille. Normaalisti en matkusta täällä bussilla, mutta tänään olin laiska. Työpäivän aikana koin puolikkaita onnistumisia, ja sitten tietysti myös niitä päinvastaisia tunteita, ja kellon lähestyessä viittä en edes yrittänyt enää. Kellon tullessa työpäivän päätökseen minä sujahdin takkiini ja iloisesti vielä huutelin moimoit ovelta. Suljin oven ja hengähdin syvään. Joskus sitä vain tarvitsee henkäyksen sisään ja puhalluksen ulos.

Bussilla kuljin Mundsburgin asemalle. Perillä huomasin, että Mundsburg on juuri se asema, jonka luona olevassa ostoskeskuksessa kävin viime kesänä ensin Robin ja sitten Elken kanssa. Tämä tarkoittaa, että TK-Maxx on lähellä.

Mundsburgista U3-linja vie maanalaisella Berliner Torille, jossa pitää vaihtaa joko linjaan U2 tai U4. Siitä parin pysäkin päässä siintääkin jo Hammer Kirche, minun tuleva kotiosoitteeni. Juna-asemalta kävelen kotiin yhden Kentin verran, enkä nyt tarkoita savuketta (joka toisaalta voisi olla aivan yhtä hyvä mittayksikkö), vaan Spotifyn random-listaa, jolla tsemppasin itseäni iloiselle tuulelle. Hetken kuluttua soitankin jo summeria, ja samalla hetkellä alaovi aukeaa.

Lasse on sellainen pitkänhuiskea futari. Ja tietysti matkalla jalkapallotreeneihin. Nopea hei ja heihei tervehdyshalaus ja minä jatkan portaita toiseen kerrokseen. Tai siis saksalaisille ensimmäiseen. Adrian tulee vastaan shortseissa, jalassaan sukat ja sandaalit. Meinaan purskahtaa nauruun. Istumme keltaisessa keittiössä pöydän ääreen ja otan itselleni lasin vettä Adrianin kirjoittaessa minulle alivuokrasopimusta. Tällainen tilaisuus voi olla joko nopea allekirjoitettava paperi, tai sitten sellainen toisenlainen.

Tuntia ja monta vesilasillista myöhemmin minun on lähdettävä. Tässä kohtaa meillä on jo kehitettynä minulle monta harrastusta, saunomisen ja kriminalismin lisäksi. Yksi niistä on hyväntekeminen. Vielä ennenkuin poistun ovesta, autan ripustamaan pyykit. Astun rappukäytävään ja suljen oven takanani. Käännyn ympäri ja soitan ovikelloa. "niin kun mä niitä avaimia tulin hakemaan..."

Tähän kommuuniin olet koska tahansa tervetullut. Adrianin sanojen mukaan "Huone saattaa olla pieni, mutta meillä on suuret sydämet"

Suukkoja.