Tääl ois tilaa mun kuplan alla, alla, alla, aa, aa, aa

Hei suloinen,

Kyseessä taitaa olla tavallaan luku neljä.

Viikko sitten juna tuli toi Berliinistä pois. Kauniista, kalpeasta, juhlavasta ja historiallisesta Berliinistä. Tai on siitä jo reilu viikko. Tarinaa sen enempää märehtimättä kaikki ei aina meine niinkuin SVT:n katsotuimmissa ja siksi oli aika nostaa kytkintä. Tai siis istahtaa jälleen kerran InterCityn kolinaan, tällä kertaa Hampuri jäädäkseen.

Olen täällä kuplan alla. Tämä kupla leijuu jossain korvien ja päälaen välillä ja seuraa matkassa kellon ympäri. Se huutaa tekemättömiä asioita, huokuu ajatuksia ja ideoita eikä se hellitä ennen nukkumaanmenoa jos silloinkaan. Kuplassa leijuu ideoita firman nimestä, järjestelmän muuttamisesta, organisoinnista, marketoinnista, kaikesta siitä mikä matkan varrella on päässyt hiipumaan. Ja hetki hetkeltä paluu Carolan luo tuntuu oikeammalta kuin osasin kuvitellakaan.

Tule, tanssi ja laula, Hampuri on unelmaa. Viikossa on ehtinyt tapahtua taas ja vaikka mitä, mutta joitain asioita on pakko nostaa muiden ylitse.

Kävin kierrätyskeskuksessa. Hampurilaisittain sepä ei ole mikä tahansa kierrätyskeskus, vaan juuri sitä itseään. Kyseessä on organisatio, jotka keräävät käytettyjä lavasteita, huonekaluja ja roinaa ja myyvät ja vuokraavat niitä edelelen teattereille, leffaprokkiksille, kouluille, päiväkodeille. Kävin ihastumassa ja kertomassa, että rakennan mielelläni joulumarkettia porukan matkassa. Katsotaan kuinka käy, ehkä siinä pääsee keskelle seikkailua. Tykkäsit varmasti, ehkäpä voisit tulla joulun alla kylään.

Kävin merimieskirkon kuoron harjoituksissa ja kuorohuumassa kävimme perjantai-iltana Schanzessa syömässä. Kotimatkalla poikkesimme ensin Mutter-baariin ja siitä vielä kummalekin tuntemattomaan Bar 227:n. Siinä baaritiskillä tilatessa maitoa kuuntelin takana olevan porukan rupattelua. Ihanan rytmikästä, jotenkin niin soinnillista ja kuitenkin rujoa. Käännyn tuolillani ympäri ja kysyn "siis suomeako te puhutte?". Niitä oli yhteensä 14 ja minä olin ihana ja kiinnostava ja voikuinkasiistiä. Kolme hevibändiä Euroopan kiertueella, kappas vain ja tule nyt katsomaan tämä keikkabussikin ja jos sitä sitten vielä yhden oluen kun ei se pilkkukaan täällä tule.

Pikkuinen, palasin yhdessä viikossa siihen mihin joskus jäin ja alan uskoa että näin on paras. Enää pitää löytää oikea koti jossa on Vestanmentävä Kolo, ja sitten se onkin siinä. Sitten voi vaikka aloittaa oikeita harrastuksia ja oikean elämän. Ja kokata. Kokata kellon ympäri.

Hampuritunnelmaa sinkkujulkaisun ympärille sinne beibi. Olet parhautta!

Rakkaudella,
Isompi

Kotiinpaluun tunnelmaa ja Elben aaltojen kimallus syksyssä

Hei pikkuiseni,

En oikein tiedä miten tässä näin kävi. Ei kai tässä ihan näin pitänyt käydä. Kai. En tiedä.

Allekirjoitin tänään sopimuksen Carolan kanssa. Minä lähden Berliinistä ja palaan kotiin.

Työmatka tulee olemaan pitkä ja tulee päiviä kun se tunti matkalla kotiin ei kulu millään, mutta toisaalta taas kaipaan joka aamu sitä hiljaista kiskojen suhinaa Elben vastarannalla. Ihmiset nukkuvat aamujunassa. Neuwiedenthalia kohti juna tyhjenee ja on aikaa juoda aamukahvi. Lukea kirjaa. Kirjoittaa.

Tulee päiviä kun inhoan lounastaukoja. Sitä, ettei saa mennä yksin istumaan kahvilan terassille vaan aina on joku seurana. Sitä, ettei saa itse valita ravintolan listalta aina samaa pastaa ja sitä, ettei ole kiire lounaalta takaisin. Jatkossa ei kukaan tuijota kelloa. Kun työt on tehty, ollaan vapaalla, ja kun on töitä, niitä tehdään. Käsittämätöntä kuinka sitä huomaakaan kaipaavansa jotain sellaista, joka on ollut melkein siinä koko ajan.

Onnellisinta tässä kuitenkin kummallisesti on se fakta, että saan jättää Berliinin taakseni. En enää jaksa valittaa siitä, se vain on, se täyttää ihohuokoset roskillaan ja tukkii korvat metelillään. Se ei koskaan helise, sen hymy on väkinäinen. Sen katujen pinta on niin rikki, ettei kukaan enää välitä. Lyhtypylväät ovat muuttuneet tylsiksi eikä täällä tuoksu mikään. Berliini on hajuton ja mauton.

Pikkuiseni, kuukausi vain ja olen kotona. Ihmeellistä.

Rakkautta pieni rakkautta,
Isosisko

Tuuli tuli vei Berliiniin

Kaunokaiseni,

Arvailtuani nyt kuukausitolkulla tulisiko nämä kirjeet vain laittaa laatikkoon vai olisiko vielä kerrottavaa Hampurista, sai tämänaamuinen kevätsää minut virkistymään kirjeen äärelle. Toisin sanoen luiskahdan tässä kohtaa teemasta "Hampuri" ja väitän olevani vain käymässä Berliinissä.

Tällä pikavisiitillä minulla siis on huone, kaksi kämppistä ja työpaikka. Ihan oikea aikuisten työ jossa keitän kahvia vain itselleni! Aluksi kaikki oli kiirettä ja asiat tapahtuivat salamavauhdilla, nyt kaikki muuttuu hiljaa arjeksi.

Arki on sitä, kun aamuisin pelkää myöhästyvänsä junasta. Juna on niin täynnä, että sinne ei mennä aamukahvin kanssa, eikä työmatkalla meikata. Työmatkat pönötetään muiden vakavien Berliiniläisten kanssa, ei katsota silmiin eikä tervehditä. Aamukahvitäti on joka kerta kiukkuinen, ikäänkuin keskeyttäisin tärkeän projektin tullessani tilaamaan kahvin. Usko minua, tilaisin sen kyllä muualta, mutta koko matkalla ei tule vastaan toista paikkaa jossa voisi jonottamatta ja kelloa tuijottamatta lisätä kahviinsa sokeria.

Päivä menee tietokoneella, puhelimessa, tapaamisissa ja lounaalla. Niin käy luultavasti kaikille, aikuistumiseen kuuluu numerot ja niiden pyörittely.

Kotimatkalla on pimeää. Kadut täällä ovat isoja ja ankeita, ja hehkulamppulaki on ajanut kaikki lyhtypylväät säästöliekille. Silti tunnelma on turvallinen, me köyhät vaellamme samoissa mukulakivissä, eikä kenelläkään käy mielessä sujauttaa kättään avonaiseen laukkuun.

Iltaisin savukiehkuroiden täyttäessä Mirkon huoneen minä vetäydyn peittojeni alle. Käyntisi jälkeen kävin hankkimassa toisen peiton ja tyynyt, ensi kerralla ei tarvita makuupussia.

Tänään suutuin kun kaikki kananmunat oli syöty. Sellaista se on, aina jollain on nälkä eikä joku jaksa kauppaan. Mirko mainitsi käyttäneensä pari munaa, eikai haittaa, vastasin vain ei ei ja tottakai saa ottaa, niitähän oli täysi tusina. Kun paljastui että tusinasta on jäljellä kaksi koko päivän haaveilleeseeni munakkaaseen, join hiljaiseksi kostoksi litran maitoa. En jaksanut kinastella, onhan tänään jo tiistai.

Viikonloppuna olen Hampurissa, uskon että siellä on kevät!

Halauksia pieni,
Isosisko