Louisan huone, Carola ja harjoitteluraportti

Hei mussukka,

Olenko koskaan puhunut sulle Beatesta, Johannan host-äidistä? Jos en ole, mainittakoon nyt, että Beate on aivan huippu. Beate on aina ystävällinen, ohjeistava, naurava ja ymmärtävä. Beaten kanssa on aina hauskaa. Beate on kovin turvallinen, ja Beate tekee hyvää ruokaa. Beaten kotona on tuhat ja yksi kelloa, kaikki erilaisia. Ja Carola on aivan samanlainen kuin Beate. Carola on mahtava.
Isona minäkin haluan olla kotoakäsin työskentelevä sisustusarkkitehti, haluan kotitoimiston. Haluan insinöörimiehen, joka aamulla lähtee kiltisti töihin ja tulee myöhään illalla takaisin. Haluan kirota veroja, olla kiukkuinen tilitoimistolle ja vastata puhelimeen arkisin aina tittelillä. Haluan asua isossa talossa, jossa on kovin isot ikkunat. Juuri nyt haluan siis selkeästi olla saksalainen.

Tänäaamuna join ensimmäistä kertaa täällä ollessa oikeaa kahvia. Kaikki aiemmat kahvit ovat olleen Latteja, Cappucinoja, Espressoa, Milchkaffea tai mitälie Macchiatoja. Kylläpä oikea kahvi tekee hyvää, varsinkin kun se tarjoillaan leveän hymyn kanssa metroaseman kioskilta. Aamu oli siis mitä parhain. Aamiaista tehdessä Marian mönki keittiöön, taas unisena, ja tuhisi jotain. Marian on vähän niinkuin pörröinen vesikoira, jota aina väsyttää. Jännityksellä odotan viikonloppua, nukkuuko Marian koko viikonlopun, vai kuoriutuuko siitä pörröinen bailueläin heti vapaa-ajan alkaessa. Saa nähdä.
Työpäivä meni nopeasti, niin nopeasti, että unohdimme lounastauon. Kolmen kieppeillä istuimme tonnikalasalaatin kanssa terassille ja nautimme cappucinot, mukanamme toimistokoira Dina.


Työpäivä alkoi erikoisella toimeksiannolla. Savonian harjoitteluraporttiohjeistuksessa kehotetaan tutustumaan yrityksen hallintorakenteeseen, ja siihen tuli toden teolla tutustuttua, tai ainakin jonkin yrityksen. Graafinen visualisointi hallintorakenteesta jollain MS Officen ohjelmalla, jotta asiakas osaa muokata sitä, tarpeeksi simppeli, että tyhmäkin tajuaa. Eipä hallintorakenteissa mitään erityisen haastavaa ole, jos puhutaan pienestä yrityksestä, mutta teeppä se saksaksi erinäisten post it-lappujen ja muistiinpanojen avulla. Tämä päivä on siis ollut loistava oppimiskokemus: Joskus on hyväksyttävä, että kaikkea ei voi osata, ja itsensä voi munata aivan täysin, ilman että siitä seuraa mitään katastrofaalista.


Todellinen projekti, johon pitäisi panostaa, on Louisan huone. Louisan huone on osa erään kodin kokonaisvaltaista sisustusuudistusta, mutta antaa oman haasteensa siinä, että Louisa on erittäin allerginen huonepölylle. Päivän kymyksiä ovatkin olleet ”kuinka tehdä muovista muovitonta?” ja ”jos kankaan valaa eboksiin, onko se edelleen pehmeä elementti?”.


Kotimatkalla silmiin osui rakkaus. Siinä se oli auringonpaisteen ja sadepäivän välissä, nippusiteellä kiinni aidassa. Vaikka rakkaus olikin jo kuihtunut, sitä ei oltu siivottu pois. Se sai minut hymyilemään leveästi.

Hymyjä ja halauksia,
Syrran