8. elokuuta 2013

ja sitten tuli Planten un Bloomen

Hei nöpönen,

Vessanetsintä onnistui loistavasti. Schantzenpark on iso puisto, jossa on monta leikkikenttää, urheilukenttä, ulkoilmaelokuvateatteri ja paljon niittyä picknickille. Muttei tosiaan yhtään julkista vessaa. Saksalaiset ovat outoa porukkaa. Schlumpin metroasema on kuitenkin aivan kivenheiton päässä, ja sieltä löytyy maksulliset vessat. Vielä poislähtiessä matkalla tuli vastaan bajamaja, jonka ovessa roikkui riippulukko, mutta se ei ollut lukittu. Puristamme peukkuja siis, jotta lukko olisi avoinna vielä perjantainakin.


Ennen tännetuloa googlailin juttuja Hampurista, oikeastaan juuri silloin kun sinä olit reilaamassa. Minua kovasti kiinnosti silloin tämä Sternschantze -niminen kaupunginosa. Selkeästi jokin hipsterikulttuurin ydinkeskittymä jossa kohtaavat katutaide, edulliset mutta laadukkaat ravintolat, UG-vaatemerkit, korkokengät ja tennarit, vaihtoehtokino, kahvit tuhansilla mausteilla ja täyteen tägätyt porttikongit. Ja sitten kaiken tämän keskellä on yksi vallattu talo, ainakin internetin mukaan.

Eilen löysin vallatun talon, tai oikeastaan vain porttikongin josta sinne mennään. Pelkäsin olevani myöhässä Grahamin tapaamisesta, joten en jäänyt ottamaan kuvaa, vaikka kovasti teki mieli. Porttikonki oli näkösuojattu vaneriovilla ja oven yläpuolella roikkui punainen kyltti, josta en aivan saanut selvää. Jokin järkevä anarkistien tunnuslause siinä kuitenkin oli, "Joku jotain vastaan, lapset jotain ja poliisi on paska sika". Tärkeä sanoma siis. Voit kuvitella kuinka paljon ottaa päähän, etten sitä kuvaa ottanut. Tuntia myöhemmin kuljin nimittäin samaa reittiä takaisin, kun vanerioven edessä oli iso vihreä poliisin rynnäkköauto, josta viisi rotevaa poliisia juoksi ulos, yhdellä mukanaan tikkaat. Olin aivan varma, että nyt tuli anarkisteille häätö, ja jäin uteliaana seuraamaan tilannetta etäämpää. Koko tilanne kesti ehkä seitsemäntoista sekuntia: poliisit nostivat tikkaat vaneriovea vasten, yksi kiipesi tikkaita ylös ja raivolla riuhtaisi punaisen kyltin alas. Poliisi hyppäsi alas tikkailta, tikkaat pakattiin autoon, poliisit pakkautuivat takaisin rynnäkköbussiinsa ja huristivat pois. Siis mitä? Rynnäkköbussilla squatin eteen, jotta saadaan poistettua herjaava kyltti? Ihanaa! Mahtavaa Saksa ja Saksan poliisi! Olen hämmentynyt, mutta samalla kovin kovin huvittunut tästä.

Olin jo matkalla kohti kotia, kun muistin Lenan sanoneen menevänsä katsomaan ilotulitusta Planten un Bloomen -nimiseen puistoon. Käännyin siis satakahdeksankymmentä, ja tallustelin rauhassa kohti Dammtorin juna-asemaa, jonka läheisyydessä puutarhapuisto sijaitsee. Saapuessani perille täytyy myöntää, että epäröin pitkään puiston portilla. Pimeä puisto, pieni tyttö yksin, tämä yhdistelmä ei ole hyvä. Juuri kun olin lähdössä pois, alkoi puistosta kuulua musiikkia. Etäällä näkyi yhtäkkiä paljon ihmisiä, jotka alkoivat kiirehtiä kohti ääntä, ja niinpä tarrasin laukustani kiinni ja kipitin ihmismassan perässä pimeään puistoon.

Planten un Bloomen. Et voi uskoa. Kyseessä ei tosiaan ollut ilotulitus, kuten olin kuvitellut. Kyseessä oli suihkulähdeshow. Puoli tuntia suihkulähteen suuttimilla tehtyä koreografiaa, erilaisia valoja ja musiikkiteemana tango. Siihen minä istahdin nurmikolle pieneen tihkusateeseen pieni kyynel silmäkulmassa. Voi että se oli mahtavaa! Las Vegasissa näimme Juhon kanssa vastaavantyyppisen shown, mutta tämä oli pimeässä puistossa, kukkien keskellä. Minä haluan jäädä tänne! Aivan kuin olisin nähnyt revontulia olohuoneessani, siltä se tuntui. Ja vesi on elementtinä niin hieno, valot voimakkaita ja tango, kaikista musiikeista minä satuin tangon aikana paikalle. En olisi halunnut sen loppuvan vielä tunteihin.

Löysin lopulta Lenan ja Khathan, eksyimme puistoon ja lopulta pääsin turvallisesti kotiin. Vielä ennen nukkumaanmenoa kävin kameran kuvat läpi, ja unissani oli paljon värejä, ja poika, jolla oli lierihattu.

Halauksia ihana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti