6. elokuuta 2013

Tribute to the ToiletLady

Hei pieni nassukkaiseni,

Niin se vain on, ei sitä tiikeri raidoistaan pääse. Jos nyt menneet kuusi vuotta jos jonkinmoista järjestötoimintaa ei riitä, kannattaa kakun päälle ottaa vielä kirsikka. Toisaalta, tämän enempää ei kai mikään voisi olla juuri minun juttuni.

Ensi viikonloppuna Hampurissa järjestetään suuri CS invasion -tapahtuma, Hamburg unsere Perle. Mielestäni tapahtuman nimi on siinä mielessä älyttömän tyhmä, että nimi on Hampurin jalkapallojoukkuuen tunnusbiisi -ymmärtääkseni siis. Ongelma vain on siinä, että kaupungissa on kaksi jalkapallojoukkuetta. Eikö tapahtuman nimi siis samantien karsi pois osallistujalistalta kaikki St. Pauli -fanit?

Kävin Grahamin kanssa keskustelua tapahtumaan osallistumisesta, maksamisesta, aikatauluista, mistä vaan. Keskustelun ohessa jotenkin en saanut kieliparkaani pidettyä kurissa, vaan menin jotenkin lipsauttamaan "Onko mitään missä tarvitsette apua? Autan mielelläni" ja päälle vielä leveä hymy. Kun kahdella lauseella avasin avuntarjoustani selittämällä että olen joskus kaukaisessa menneisyydessä järjestänyt tapahtumia, saivat pojat kehitettyä minulle tärkeän vastuutehtävän.

Perjantaina tapahtuma alkaa puistopickillä. Tästä siirrytään Reeperbahnille, ja lauantaina on luvassa erilaisia turistikierroksia pitkin Hampuria, jonka jälkeen on taas picknick. Puistosta siirrytään siis taas baariin, ja sieltä kalatorille, ja sunnnuntaina on ylläriylläri taas picknick. Hullunhauska vastuutehtävä siis sijoittuu picknickin ääreen: Puistossa ei ole vessoja, joten jonkinlainen vessaratkaisu pitäisi tyttäriä ajatellen kehittää. Nauraen minä vastasin että helppo nakki, ja nyt tässä ollaan juuri sen nakin äärellä.

Bajamajan vuokraus viikonlopuksi maksaa 75€ + 19% ALV:in. Yksi tötterö ei tietenkään riitä, ja lisäksi joka picknick on eri puistossa, joten bajamaja ei oikastaan nyt ole vaihtoehto. Eikä tapahtumalla ole sellaista budjettia. Niinpä Grahamin kanssa käymme tänään tekemässä kierroksen puistojen lähellä olevissa pikaruokaloissa ja baareissa kyselemässä olisivatko vessat käytettävissä osallistujille johonkin järkevään hintaan. Täällä kun vessoista maksetaan aina vähintään 50cnt palvelumaksu.

Erityisesti minua huvittaa tässä jutussa muutama piirre: Ensinnäkin se, että minä olen vanha järjestöjäärä, organisoinnin asiantuntija. Organisaattori suorastaan, jos se nyt ei kuulostaisi liian leuhkalta. Mutta minä siis en selkeästi osaa vain osallistua olemiseen, minun pitää saada osallistua koko soppaan. Toisena huvittavana piirteenä tulee se, että tämä vastuutehtävä annettiin minulle siksi, että osaan niin hyvin saksaa, että osaan kuulemma varmasti neuvotella saksaksi. Se on totta, minä osaan loistavan hyvää saksaa. Tai ainakin minä pärjään sillä arkisissa tilanteissa, kuten vessaneuvotteluissa. Kolmanneksi, ja ehkä aivan erityisen paljon minua huvittaa tässä se, että nyt tosiaan koen järjestäväni jotain todellista. Tilamuotoilijana voin ylpeästi organisoida vessajuttuja, vessa on huone muiden huoneiden joukossa. Jokainen tarvitsee vessaa, jokainen arvostaa vessaa kohtuullisen välimatkan päässä ja jokainen on onnellinen saadessaan käyttää ihan oikeaa vessaa. Ja muistetaanhan vielä se, että tämä tapahtuma järjestetään reppureissaajille, jotka haluavat Hampuriin. Reppureissaus. Hampuri. Minä.

Näin minusta siis tuli ToiletLady, tyttö, jonka poistuessa pöydästä joku kysyy "is it time to go to the office?" ja minä vastaan "defenately".

Niinkuin PMMP:kin sinulle laulaa: "Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä, siihen ei kuole, oon vielä hengissä".

Time to go to the office,

olet rakas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti