Dialog im Dunkeln ja italialainen poikaystävä

Hei nöpönen,

Muistatko Katja Kallion Tyypeistä Italialaisen poikaystävän? Jos et, pyydä Elkeä lukemaan se sinulle. Tarvitset kyseisen tarinan päästäksesi sisään tunnetilaani viime viikonlopulta. Voi kuinka minua nauratti, kulttuurierot ja avarakatseisuus eivät välttämättä kulje käsi kädessä ja väärinymmärrysten maailma on paljon suurempi kuin yhteisen kulttuurituntemuksen tarjoama karikko.

Lauantaiaamuna minä siivosin. Pyyhin tasoja ja hyllyjä, imuroin, askartelin pahvista ruman hyllykön. Ja sitten lähdinkin kävelylle. Matteolla oli tavoitteena päästä kokemaan mahdollisimman monta suositeltua nähtävyyttä Hampurissa, joista yksi on Aussenalsterin ympäri käveleminen. Olen kävellyt sen ympäri melkein pariinkin kertaan: Kerran Andreaksen kanssa soutuveneilyretkellä ja kerran Robin kanssa kantaessamme grillejä picknickille. Ympärysmatka on yhteensä suunnilleen yksitoista kilometriä, enkä ihan kunnolla ymmärrä miksi turisteille suositellaan lätäkön ympäri kävelemistä -maisema ei nimittäin muutu mielestäni koko matkalla kertaakaan. Päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan, ja täytyy myöntää, että kävelylenkissä on kyllä ytyä, jos puolessa välissä on hengähdyspaikkana kahvila, josta saa superpähkinä-jäätelöannoksia.

Voit kuvitella, että olin lenkin jälkeen sekä uupunut että nälkäinen. Nämä pienet faktat eivät kuitenkaan hidastaneet meitä, sillä olimme varanneet kierroksen Dialog im Dunkelnissa. Vuosia olen kertonut ihmisille, että Saksassa on ravintola, jossa syödään pimeässä ja olen aina halunnut päästä sinne. Dialog im Dunkeln ei nyt ole se ravintola, mutta vastaavanlainen elämys kuitenkin. Kyseessä on täysin pimeässä tapahtuva opastettu kierros, ja yleensä oppaina toimivat henkilöt ovat itse sokeita. Kaikki englanninkieliset kierrokset olivat full booked jo aikaa sitten, joten kierroksellamme hassu opas puhui meille denglishtä ja pyysi minua kääntämään englanniksi sanoja kuten "resonoiva lattia", "yllättävä juonenkäänne" ja "hitaasti muodostuva putkinäkö". Voit kuvitella kuinka hauskaa meidän ryhmällämme oli, kun yritimme saada italialaisen ei-saksaa-puhuvan miehen ymmärtämään kierroksen sisällön ilman minkäänlaista elekieltä. Tilassa liikutaan valkoisten keppien kanssa, koetaan tuoksuja, ääniä, erilaisia lattioita, mennään liikennevaloista tien yli, käydään torilla, mutta kaikki tämä ilman minkäänlaista näköhavaintoa. Kokemus oli loistava, erityisesti kahvin tilaaminen, maksaminen ja juominen, maidon ja sokerin lisääminen kahviin. En usko että kävisin tätä kierrosta uudestaan, se on varsin ainutlaatuinen kokemus, mutta suosittelen sitä lämpimästi kyllä jokaiselle.

Matteon kanssa kuljimme kierroksen jälkeen Speicherstadtin siltojen kautta panimoravintolaan kala-annokselle, jossa ei tällä kertaa kyllä ollut paljoa kehumista. Kiireessä kipitimme Reeperbahnin poliisiaseman eteen tapaamaan Lenaa, Robia ja Apoloa ja myöhemmin seurueeseemme vielä liittyi Matteon kurssikaveri Turkista, Darren ja Darrenin työkaveri Jannic. Ilta oli hauska, vaikka silmiä panoi kovasti väsymys. Sitten tulikin aika huomata puhelimen puuttuminen, joka aiheutti niin paljon sapetusta, että päätin jättää illan kesken ja lähteä kotiin. Ja näin kuvioon astui Italialainen poikaystävä.

Katja Kallio kuvaa onnistuneesti sen, kuinka Italialainen poikaystävä reagoi tunteella. Tunteenpalolla. Mieti tätä järkyttävää tilannetta, miesparka viettää viimeistä viikonloppuaan ihastuttavassa kaupungissa ihastuttavan nuoren naisen kanssa, Joka Päättää Lähteä Kotiin Kesken Illan. Draamaa. Kamalaa.
--Ja kohtaammeko me enää koskaan. Ja älä sano vielä "kiitos kaikesta", mehän voimme tavata vielä huomenna. Älä sano että haluaisit kyllä, muttet voi, koska se tarkoittaa ettet oikeasti halua. Tavataan vielä, älä mene vielä, juuri nyt minä vihaan sinua koska olet niin hankala, minun tulee sinua ikävä.--
Italialainen poikaystävä ei ymmärrä, että liika on liikaa. Minä tarkistin, että Italialainen poikaystävä katoaa metrotunnelin syövereihin ennenkuin kuljin kotiovelle. Ihan jokaisen ei ehkä tarvitse tietää minkä ikkunan alla sitä serenadia voi laulaa, oman mielenrauhani vuoksi siis annoin ymmärtää asuvani vastakkaisessa suunnassa. Ja nukkumaanmennessä laitoin ainoan jäljelläolevan puhelimen pois päältä, ihan vain jotta varmasti saan nukkua rauhassa. Aamulla heräsin varhain valmiina lähtemään Travemündeen, mutta se onkin sitten taas toinen tarina.

Jos pieni olet yhteydessä Muhkupuhkuun, kerrothan sille että kaipaan sitä kovasti. Nyt en voi edes soittaa skypellä ja kertoa, että arvostan rauhallista mutta hullua arkeamme entistä enemmän. Sitä, ettei Juho koskaan draamaile. Oikeasti pojat, draamailu on maailman epämiehekkäin asia. Heti miehille tarkoitettujen sukkanauhojen jälkeen. Ja nyt olen nähnyt nämä molemmat Reeperbahnilla.

Tänään on maanantaitapaaminen. Tänään porukka on jälleen koossa. Vihdoin. Onneksi.