Durst... Schlimmer als Heimweh

Hei möhköseni,

Otsikko on tänään harjaanjohtava, mutta koska näin sen auton kyljessä, ajattelin lainata sitä. Tänään on sellainen päivä, että sain vihdoin olla rauhassa kotona. Siitä on nyt kaksi viikkoa, kun laitoin Andreakselle viestin, että minulla on tylsää ja kaikki hyvät vinkit ovat tarpeen. Siitä syntyi kahden viikon rumba kovin vähäisillä yöunilla, sadoilla uusilla tuttavuuksilla ja tuhansilla ikimuistoisilla hetkillä. Tilaisuuteen on tartuttava silloin kun sellainen on, mutta tänään en enää jaksanut.

Tänään sain siis olla koko illan rauhassa kotona. Jopa niin rauhassa, että ehdin jo harkita lähteväni ulkoilmaelokuviin vaikka sataa. Lopulta kuitenkin nukuin pitkät päikkärit ja kävin PennyMarktissa ostoksilla. Pieni koti-ikävän haamu nosti päätään, kun einesosastolta matkaan tarttui aakkoskeitto. Aloin kaupassa hyräillä itsekseni Hessun "kaupungin jos arkihuolet painaa, sulle lääkkeen kertoa nyt voin..."

Työpäivät ovat pitkiä, vaikka Candin läsnäolo helpottaakin päivien kulkua mukavasti. Carola on siirtynyt takaisin normaaliin ruokavalioon, ja voi et voi uskoa kuinka järjettömästi nämä ihmiset käyttävät suolaa ruoassaan. Siinä ei ole mitään tolkkua. Carolan kanssa juttu luistaa päivä päivältä paremmin, työtunnit kuluvat suhisten. Silti hommaa on niin paljon, että tuntuu ettei hiiri pysy matkassa mukana. Elken reili alkaa huomenna, joten nyt voin paljastaa työtilanteeni. Minulla on vapaata töistä perjantai ja maanantai, mutta teen tunnit nyt sisään, koska niin monen jutun deadline on aivan käsillä. Torstaina tapaamme Dr. Mischken, jonka koko toimiston olen viime viikolla laittanut uusiksi. Huomenna olen töissä siihen asti, että seurakunnan yleistilojen uusi tilailme on valmis. Toistaiseksi olen mallintanut siihen pohjan, siinä kaikki. Toisin sanoen voi olla, että huomenna en tule töistä kotiin ollenkaan. Mutta torstaina tulee Elke.

Darren kutsui koko maanantailauman torstaiksi "all you can eat ribs" hommaan Aussie-ravintolaan. Eli kun Elke astuu junasta, me matkustamme S-bahnilla Reeperbahnille, jätämme rinkan ja kiiruhdamme Dammtorille. Dammtorilta on lyhyt matka Planten un Bloomeniin, joten ensin natustamme ribsejä navan täyteen, ja siitä kiirehdimme kioskin kautta katsomaan suihkulähdettä.

Nyt menen nukkumaan, että selviän huomisen ja ylihuomisen, ja sitten onkin luvassa Fazerin sinistä. Vihdoin.

Rakkautta, pieni, rakkautta,
Siukku