Joskus elämässä tapahtuu sellaisia rykäyksiä ajassa, että on mahdotonta saada järjestettyä asiat päänsä sisällä kronologiseen järjestykseen. Viime viikonloppu on juuri sellainen, aikarykäys, yksi klöntti, joka koostuu miljoonasta eri osa-alueesta.
Lena. Onneksi minä tutustuin Lenaan. Nyt minä en ole se tyttö, jolla on huonot vitsit ja hassu aksentti, nyt meitä on kaksi. Meillä alkaa olla ryhmä koossa. Tämä ryhmä repeytyy palasiksi aivan kohta, mutta siksi juuri jokainen ottaa siitä kaiken irti, siksi se on niin mahtava ryhmä. Viime viikonloppuna Lena lähti kotiin kahden mangon kanssa ja Irfan nukahti junaan. Tänä viikonloppuna Lena heräsi kotoaan aprikoosien kanssa, ja Irfan pääsi toivottavasti lentokentälle ajoissa. Me emme tanssi, vaikka tanssimmekin aina aamun ensimmäiseen pilkahdukseen asti. Lisäksi saatoimme myös laulaa, vaikka olemme päättäneet, että olemme sosiaalisesti kyvyttömiä ja ujoja uusien ihmisten edessä. Mr.Thopsonowski osti minulle extra-pitkää spaghettia, se on tuplamittaista normaaliin spaghettiin nähden. En aivan ymmärrä miksi sellaista valmistetaan, mutta hyvät naurut siitä saatiin kuitenkin. Oli picknick, oli vessapaperia, oli ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä.Ja nyt on maanantai, joka ei lopu koskaan. Huomennakin luvassa kymmentuntinen päivä, mutta kerron sinulle vasta myöhemmin miksi.
Äitikysyi Skypessä kämppiksistäni. Mariania ei ole näkynyt kahteen viikkoon, mutta Felixiin törmäsin juuri keittiössä. Keitin pastaa ja mietin, onko viimeviikkoinen pesto vielä syötävää. Tongin purkin pohjaa parhaillaan Felixin tullessa keittöön, ja Felix reagoin hätäisesti "Onhan siinä sulle tarpeeksi? Mulla ei ollut mitään ruokaa, joten otin vähän sun pestoa, ei kai haittaa?". Minä nauroin, hymyilin, ja vastasin "minun jääkaapistani saa syödä vapaasti". Nyt minulla on siis ihan oikea kämppis!Paljon pusuja sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti