Tasa-arvottoman maailman pelisäännöt

Hei sinä nätti ja ihastuttava,

Tänään puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Jälleen kerran. Ja tämä on jälleen kerran vaikea juttu.

Minun euroni on tutkitusti 85centtiä. Uraputkessa tässä miesvaltaisessa maailmassa minun tulisi olla aina etevämpi ja tehokkaampi kuin miespuoliset kollegani ihan vain säilyttääkseni paikkani, etenemisestä puhumattakaan. Feministit valittavat etenemiskatosta, siitä, että jossain vaiheessa ei enää löydy korkeampia ja haastavampia työtehtäviä, koska kotona on lapset ja vanhempainillat ja vanhempainyhdistyksen myyjäisiinkin pitäisi leipoa taas kuivakakkuja. Maailma on murroksessa, toisaalta ydinperhe ja konservatiiviset sukupuoliroolit, toisaalta yksilön identiteetti ja moderni tasa-arvo.

Minä olen päättänyt heittäytyä pumpuliin tämän kaiken kanssa. Minä tiedän olevani hyvä työssäni ja tehokkaampi kuin moni muu. En nyt siis väitä olevani mikään luovuuden kukkanen, mutta toteutustasolla minä olen salama. Minä opin nopeasti, minulla on istumalihaksia opetteluun ja motivoivaa uteliaisuutta asioiden selvittämiseen. Tästä kaikesta päätellen minä olen siis ihan oikealla alalla tekemässä ihan oikeita juttuja, eikä minun tarvitse stressata sukupuoliroolien asettumista tässä akkavaltaisessa toimistossa, tai ehkä työelämässä noin ylipäätään. Mutta sitten tulemmekin arkisiin sukupuolirooleihin.

Minulle saa avata oven. Kun on kylmä, minulle saa lainata takin. Kun taksi pitää napata lennosta, miesseuralainen saa olla huitomassa kadunvarressa minun pitäessä sadetta katoksen alla. Se on kaikki toki vanhoillista asetelmaa jossa nainen on herkkä ja hento ja josta pitää huolehtia, mutta olkoon se se 15centin erotus. Ja siitä pitää nauttia koko rahan edestä. Mutta sitten taas rahasta puheen ollen, tulemme moderniin maailmaan, jossa minä olen itsenäinen yksilö ja jopa ylpeä siitä. Minä olen tienannut kaikki kolikkoni aivan itse, uhrannut viikonloppuni ja kaikki lomani työnteolle, ja sitä kautta mielestäni ansainnut jokaisen ostamani kakkupalan. Maailman murroksessa siis kaipaan suurinta muutosta siihen, että lasku jaetaan. Itse kannatan ratkaisua jossa lasku laitetaan tasan puoliksi, mutta edes oman osani minä haluan maksaa. Ja nyt pieni voin kertoa, että keski-Euroopassa se ei mene niin. Nainen ei maksa, koskaan mitään. Ja se on yksinkertaisestä ärsyttävää.

Tapasin eilen Matteon Landungsbrückenillä ja lähdimme kohti 20up-sightseeing ravintolaa. Usko minua, se oli kokemisen arvoista, vaikka 1,5dl Latte maksoi reilut viisi euroa. Koska meillä ei ollut pöytävarausta, saimme ottaa pöydän keskeltä ravintolaa puoleksi tunniksi, mutta siinä ajassa ehdimme valokuvata koko maiseman, kiistellä Hampurin arkkitehtuurista ja pohtia varjojen ja heijastusten käyttäytymistä erilaisissa pintamateriaaleissa. Iltamme jatkui Portugalilaiseen kortteliin, josta saa loistavaa kalaruokaa.Tietysti italialaisen kanssa pitää mennä kalaruokaravintolaan, ja koska olemme Saksassa, sain ylpeästi pilata hyvän viinini kuplivalla vedellä. Se on nimeltään Weissweinschorle, enkä tosiaan suosittelisi sitä kellekään. Ilta jatkui lauttarannan kautta Beach Clubille, joka oli jo sulkemassa ovensa. Yhdessä illassa tuli siis taas koettua sellainen kulttuurien sekamelska, että vaikka nukkumaanmennessä pääsääntöisesti kielenä on saksa, eilen keräilin mieleni sopukoista italiankielisiä sanoja ja sanontoja. Italialaisessa kulttuurissa minua on aina miellyttänyt suunnattomasti perhesuhteiden ylläpito ja niistä huolehtiminen, ja aivan erilailla kuin saksalaiset, minä ymmärsin miksi Matteon oli puhuttava pitkä puhelu äitinsä kanssa, vaikka se lähinnä koostui keskustelusta "Kuinka sinä voit?" "Samoin kuin eilenkin" "Oletko syönyt?" "Olen menossa" "Hyvä. Muista syödä hyvin.".

Muista sinäkin pieni syödä hyvin, ja anna miesten kantaa kauppakassit. Korkokenkä on miesten keksintö, ole tarkkana koska sellaisia käytät.

Halauksia!