Kirje Joulupukille

Hei oma pikkuiseni,

Minä kirjoitin Joulupukille kirjeen.

Hampurin kaupungin kotisivuilta löysin työpaikkailmoituksen, jossa etsittiin huippuluovaa tyyppiä. En nyt voi sanoa että se välttämättä minä olisin, mutta hyvän hullun piirteet minussa on kohdallaan. Yritys on firma, joka on erikoistunut kauppakeskusten jouluilmeisiin, ei siis mihinkään näyteikkunoihin ja joulusukkien asetteluun, vaan sellaiseen valojen ja suurten joulukoristeiden maailmaan. Työnkuvassa edellytetään hyvää englantia, ja kykyä hahmottaa suuria tiloja ja erityistaitona osaamista työskennellä kiireessä ja paineen alla. Photarin käyttö pitää osata. Näillä edellytyksillä oletan heidän etsivän minua. Ja siksi minä kirjoitin hakemuksen.

Minun hakemuksessani on neljä sivua. Ei tietenkään pelkkää tekstiä, vaan myös pöhkö kuvasarja itsestäni. Ensimmäisenä on kansilehti. Tallensin hakemuksen vanhalle muistitikulle. Tuuppasin samalle tikulle myös CV:ni ja lisäksi tiedoston, jossa on linkki portfoliooni. Askartelin ruskeasta pakkauspaperista kirjekuoren ja laitoin tikun sinne. Sitten minä kirjoitin Joulupukille.

Joulupukille minä kerroin, että olen Hampurissa ja viihdyn täällä loistavasti. En haluaisi vielä palata Suomeen. Kerroin Pukille löytäneeni huipun työpaikkailmoituksen, ja pyysin Pukkia suosittelemaan minua kyseiseen tehtävään mikäli sattuu olemaan yhteydessä kyseiseen yritykseen. Kerroin Pukille myös haluavani jouluksi villasukat ja suklaata.

Laitoin kirjeen kirjekuoreen muistitikun kanssa ja pudotin postilaatikkoon.

Nyt minä siis olen virallisesti hullu. Mutta oletko sinä kuullut jonkun hakeneen työpaikkaa kirjoittamalla Joulupukille? En minäkään. Vaikka nyt ei kyseinen paikka irtoaisi, ainakin voin itselleni sanoa yrittäneeni. Eikä hulluudella mitään voi hävitä, ainakaan jos joutuu palaamaan Joulupukin maahan ellei työpaikkaa löydy. Olettaisin kuitenkin, että tähän hakemukseen ainakin vastataan. Ja parasta kielellistä harjoitusta tietysti on työpaikan hakeminen, missään muussa yhteydessä ei ole niin tärkeää saada ilmaistua itseään oikein.

Tänään Hampurissa on jalkapallopäivä. HSV vastaan Werder Bremen. HSV on Hampurin joukkue (tai siis toinen niistä) ja Werder Bremen puolestaan tulee Bremenistä, joka on Oldenburgin lähin suuri kaupunki. Kadut ovat täynnä Werder-faneja, ja tänä iltana minä aion laulaa jalkapallolauluja Werder-fanien kanssa. Vaikka Hampuri onkin kotini ja paikkani jossa olla, jalkapallon osalta minä olen Oldenburgilainen. Muutama hurraa-huuto ja malja Werderille, tänään me olemme Anskun kanssa radalla.

Jouluisia halauksia sinne ihana.