Niinkuin tiedät, lapsuudenystävän kanssa voi jakaa kaiken. Lompakon, jääkapin, siskonpedin ja synkimmät salaisuudet. Niinpä viikonloppu Anskun kanssa oli enemmän kuin onnistunut. Pääteemana oli nukkua ja syödä, ja kumpaankin osa-alueeseen tuli keskityttyä tasapuolisesti. Ei ollut nälkä eikä väsy, eikä kertaakaan tehnyt mieli paiskoa ovia tai sukkalaatikoita.
Ansku löytyi Hauptbahnhofilta torstaina kello kuusi, matkassaan David tai Daniel tai öh en muista, sillä matkatavarasäilön kautta hyppäsimme S-Bahniin ja menimme kotiin nauttimaan pastaa pestolla. Ensimmäinen ilta kului tiiviisti neljän seinän sisällä, parhaiden juorujen äärellä.
Perjantaina töiden jälkeen minä kokkasin maailman parasta keittoa ja istuimme ankeassa olohuoneessa viinillä. Kävimme Annin ja Irfanin kanssa pyörähtämässä liikenteessä, mutta en halunnut viipyä pitkään, koska lauantaina oli suunnitelmana kalatorin saavuttaminen.Lauantaiaamu meni kotiaamiaisella, iltapäivä Elbellä lautalla. Vanhojen autojen tuijottelun jälkeen kävimme mutustamassa suklaaleivoksia, muffinssia ja kakkua latteämpärin äärellä. Huumatussa tunnetilassa nukahdimme Reeperbahnilla avoimen ikkunan alle, kunnes viimein koitti ilta ja alkoi matka kohti kalatoria.
Kohtasimme lauman olohuoneella, Sommersalonin edessä. Bo oli väärässä paikassa, Irfan tuli myöhässä ja Andreaksella oli uusi tukka. Teoria tyttöjen ja poikien erilaisista leluista ja niiden vaikutuksesta yksilön kehitykseen sai minut nauramaan tukehtuakseni, tanssilattian kautta tiskille, ulos, takaisin tanssilattialle neonvalohirviön kanssa ja lopulta kasaribaariin. Kasaribaarissa Queenia ja lauman hajoaminen, lopulta kalatori. Vihdoin, vihdoin minä söin kalatorilla Fischbrötchenin, mutten silti jaksanut bailata niinkuin kalatorilla kuuluu. Kuitenkin monen loistavan idean kautta kehitimme "jatkot"; Andreas nukkui, Ansku joi viiniä ja minä hajotin keittiöstä aterinlaatikon. Marian tuli aamulla töistä kotiin keskelle kaaosta kun kalatorisankarit olivat valloittaneet olohuoneen, hymyili ja toivotti hyviä unia.
Hyvät unet päättyivät iltapäivällä raikkaan sisäilman puutteeseen ja siskonpedistä noustiin aamiaiselle. Tai siis minä nousin, keitin kahvit ja taioin jugurtteja. Darren liittyi seuraan, ja musiikkivalikoima sisälsi niin Irwin Goodmania kuin vastaavaa saksalaista laatuviihdettä. Sunnuntaiden kuuluisi aina olla tällaisia, ihanaa seuraa, kahvia, döneriä ja huonolaatuisia vitsejä. Sunnuntai kruunatui vielä kuplivaan jääteehen, pariin viinimaistiaiseen ja käsittämättömän huonoihin juttuihin varustettuna kömpelöllä kielimuurilla. Tiedäthän pieni, valitan täällä jatkuvasti siitä kuinka paljon saksalaiset käyttävät suolaa ruoassaan. Nyt voin kertoa, että ruoka ei ole ainoa jota maustetaan suolalla, myös lakanat vaativat joskus lisämaustetta. Varsinkin jos sängylle kaatuu punaviiniä.
Maanantaiaamuna silmät tuntuivat muurautuneen yön aikana kiinni, mutta nautimme silti aamiaisen yhdessä Anskun kanssa. Lopulta Ansku jäi, minä lähdin, ja kotiin palatessa ikkunan pielestä löytyi viesti. Se on parhautta, pitkän päivän jälkeen saada vielä lukea terveiset pizzalautasen pohjasta.
Viikonloput loppuvat kohta. Aika loppuu kohta. Jäljellä on kuukausi. Tai siis kuukausi tätä, ja sitten kukaan ei vielä tiedä mistään mitään.
Tule tänne pieni, tanssitaan yhdessä aamut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti