Hei pieni,
Kovasti haluaisin kertoa sinulle siitä, kuinka Lena on nyt poissa. Kuitenkin tuntuu että asian vatvominen ja siitä uliseminen tekee Lenan poissaolosta entistä todellisempaa, joten mielummin keskityn juuri tähän hetkeen ja siihen pieneen riemuvoittoon, että tänääna illallistan Juhkumuhkuni kanssa. Lena olisi kovasti halunnut tavata Juhon, mutta nytpä meillä on syy matkustaa Strassbourgiin tai jopa Wieniin lomalle.
Jotenkin en Oldenburgissa koskaan tajunnut, kuinka paljon maahanmuuttajia tässä maassa on. Kuinka monta eri aksenttia, murretta, viennettä ja kiennettä. Ja nyt kun kovasti haluan oppia saksaa kunnolla, tuntuu että ympärillä on vain kielioppivirheiden sekamelska, jossa kukaan ei noudata mitään sääntöjä ja kielikaaos päässä vain pahenee.
Kun tämä lähiympyräkin on kielioppivirheiden taivas, alan olla varma että opin kohta aivan muun kielen kuin varsinaisen saksan. Carola toki puhuu oikeaa saksaa, ja asiakkaat yleensä, mutta esimerkiksi tässä työympäristössä meillä on filippiniläinen Frau Langohr (rouva pitkäkorva) kirjanpitäjänä, serbialainen Gordana siivoajana, Gordanan veli Jackoo talonmiehenä ja vaihto-oppilas Paul ylläpitämässä englannin osaamista. Eikä paketti iltaa kohti sen kepeämmäksi muutu, kun aikaa tulee vietettyä noh britti-Robin kanssa, mutta lisäksi pakettiin kuuluu sohvasurffauksen tiimoilta säännöllisesti Irfan Pakistanista, Apolo Intiasta, Darren Australiasta, Ann Eestistä ja Graham Uudesta Seelannista. Maanantaitapaamisissa tämä koko pakka on aivan sekaisin, ja loppuillasta hakeudun Olen ja Andreaksen seuraan palauttaakseni pääni takaisin saksan taajuudelle, mutta on pakko myöntää, että en minä siitä kaikkea ymmärrä.
Sade alkoi sunnuntaiyönä kun olin hyvästellyt Lenan. Sade on jatkunut siitä asti. Minulla ei ole kumisaappaita, minulla on pelkkiä ballerinoja ja sandaaleita. Kerran olin lähdössä sateessa kotiin sandaaleissa, kun Andreas herrasmiehenä tarjosi minulle sukkia lainaan. Tiedäthän pieni, olen Saksassa. Täällä voi nainen kulkea sateessa sukkien pilkottaessa sandaaleista. Vieläkin harmittaa että kieltäydyin, monta mielenkiintoista kokemusta jää kokematta jos ei uskalla avoimesti hypätä uusiin ulottuvuuksiin. Mutta ehkä märät sukat sandaaleissa ei ole kokemuksen väärti. Ehkä minä tyydyn currywurstiin ja döneriin saksalaistumisessani.
Rakkautta muru,
Sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti