Olen pyhästi päättänyt, etten kirjoita sinulle silloin kun minua kiukuttaa. Kun tekee mieli potkia ilmaa ja heitellä tavaroita niin että kuulee särkyvän posliinin vihaisen kilahduksen vaasien kohdatessa kiiltävän klinkkerilattian. Nyt kiukku alkaa jo hellittää, söin ämpärillisen pestopastaa ja avasin suomalaisen suklaalevyn.
Minä olen kiukutellut tänään Jonille koko päivän. Anteeksi, mutta pakkohan minun on saada näitä ajatuksia jotenkin ulos. Ja Joni on aina antanut kaikki kiukuttelut anteeksi, tuskin siinä mikään on muuttunut. Minä vain aamulla melkein kuulin Jonin nauravan junassa, mutta koska se oli vain etäinen heijastus jostain alitajunnasta, en edes nostanut katsettani. Se on järjetöntä, kuinka kovasti haluaisi halata ja kohottaa kulmiaan kohtalokkaasti sanoessaan "Joni. Ota tossut pois". Maailma on muuttunut, mutta ikävä ei taida lähteä kulumalla. Sellaista se on, ihmiselo.
Vai kävit sinä Porissa. Poriin on pitkä matka, varsinkin jos ajelee noin niinkuin säännöllisesti tuota väliä. Kai siellä sitten on hyvät pizzat, onko? Eikä se autolla ajaminen enää ensimmäisen sadan kilometrin jälkeen jännitä, sitten siitä tulee tylsää ja poppia pitää kääntää lujemmalle. Annoitko Antin ajaa ollenkaan?
Porista tuli mieleeni rokkisiskoni Maria. Tai oikeastaan tämänhetkinen tilanne Annin asumisasetelman kanssa. Ann kysyi, saisiko olla ensi viikonlopun meillä. Tiedäthän, kahdeksassa neliössä. Minuun iski pieni ahdistuksenpoikanen, kyllähän se 31 neliötä riitti kahdelle kärkkäälle pirulle, mutta kahdeksan neliötä on ihan oikeasti liian vähän, jos kyseessä ei ole sisko tai veli tai sellaiseen verrattava. Ja siis viikonloppuhan menee kevyesti, viikkokin menisi, mutta koska Annin tilanne saattaa millä tahansa hetkellä heittää häränpyllyä mihin suuntaan tahansa... noh, pelkään siis että maanantai vaihtuu sunnuntaiksi ja sunnuntai lauantaiksi ja yhtäkkiä onkin jo joulu, ja siinä me istumme syömässä pannukakkua ja minä muutan lopulta Ibizalle että saan taas oman rauhallisen kopin. On kovin ahdistavaa yrittää olla samanaikaisesti hyväsydäminen ja itsekäs. 
Luulen, että kirjoitan sinulle uudestaan huomenna. Kerron Merimieskirkosta ja kerron yökirpparista. Nyt haluan käpertyä patjalle ja sulkea silmät. Huomenna on nimittäin työpäivä.Puspus!
PS. Huomenna aukeaa WinterDom, ja minä olen sittenkin täällä. Maailmanpyörä hehkukoon Hampurin yllä, minä nukun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti