Sitten pääsenkin aikamatkalle vuosien taakse, kun koittaa tiistai ja pitäisi lähteä Robin kanssa huvipuistoon. Hampurissa on se hauska puoli, että huvipuisto on nimetty mukavan hämäävästi. Kaikkialla muualla maailmassa Dom on aina tuomiokirkko, kaupungin keskeisin kirkkopaikka. Ranskassa ne ovat dôme, saksassa ja ruotsissa dom, italiassa duomo ja japaniksi 大聖堂 [daiseidō]. Hampurin DOM on paikallinen linnanmäki, loistava huvipuisto kaupungin sydämessä.No huvipuistoon emme koskaan päässeet, koska meillä oli parempaakin tekemistä. Lauantaina poltetuille käsivarsille piti ensin saada jäätelöä, vaikka kuulemma diabeetikkona poksahdan jos syön ensin jäätelön ja sitten vasta päivällisen. Olin taas liikenteessä sellaisissa tossuissa, että koko matkan jalkapohjassa tuntui tykyttävä hiertymä, eikä kävelemisestä tuntunut tulevan mitään.
Mielestäni on aivan normaalia lähteä aivan uuden tuttavuuden kanssa shoppailemaan. Rob esitteli minulle kaupan, joka on varmasti sekä sinulle että Elkelle kovin mieleen. Kyseessä on TK Maxx, joka tuntui olevan jonkinlainen merkkivaatteiden Out let -myymälä. Koko kauppa oli aivan sekaisin, ei saksalaista järjestelmällisyyttä missään, vaatteet toinen toistaan kummallisempia, mutta kuitenkin kukkarolle mieluisia. Menen sinne uudestaan heti kun minulla ei ole matkassani brittiä jolle pitää etsiä kesävaatteita. Saksalaisilla on tämä kummallinen juttu sovituskoppien kanssa, miehet ja naiset erikseen kuten vessoissa tai uimahalleissa, mutta turisteina ajattelimme olla välittämättä ja otimme viereiset kopit, jotta makutuomari olisi koputusmatkan päässä. Saatoimme herättää pahennusta, mutta hei, turistit liikenteessä.
Sama tunne minulla oli aikoinaan aina Samin kanssa; vaikka syntyperäisesti olemme maantieteellisesti kovin kaukana toisistamme, jokin tähtien asennoissa oli aikoinaan kohdallaan ja siksi kanssakäyminen on niin helppoa. Tietysti tähän vaikuttaa olennaisesti se, ettei kumpikaan ole varsinaisesti kotona, ja täytyy myöntää että englannin puhuminen on melkein yhtä helpottavaa kuin suomen kun ensin on monta päivää vientänyt päässään jokaisen sanan saksaksi tarkalleen pilkulleen oikein -tai ainakin yrittänyt. Englanti kuitenkin tulee jostain takaraivosta kuten suomi, ja hetkeksi unohtaa että pään sisällä on jatkuvasti translator päällä.Kävimme syömässä kuulemma Hampurin parhaassa intialaisessa ja kotimatkalla pysähdyimme vielä pieneen kuppilaan oluelle, jossa ei soinut musiikki ja jonka omistaja selvästi halusi päästä kotiin mahdollisimman pian. Muu asiakaskunta puolestaan innostui kovasti brittivieraasta, onhan kuningasperhe taas uutisissa, ja jo seitsemännen kerran samana päivänä saatiin käydä keskustelua pojasta, josta kaikki tietävät kaiken mutta kukaan ei mitään. Kun kuppilan omistaja viimein kyllästyi kestittäviinsä, suuntasimme vihdoin kotia kohti ja matka Reeperbahnin asemalta omaan huoneeseen tuntui huutavan vesikellon kanssa pidemmältä kuin Greyhoundin asemalta matka Las Vegasin keskustaan.
Aamulla työmatkalla selailin kamerani kuvia, ja nyt täytyy myöntää, että kaverilla on kyllä huumori kohdillaan. Kameraani oli ilmestynyt neljän kuvan sarja, joista minulla ei ollut mitään hajua. Jokaisessa kuvassa Rob irvistää, ja taustalta tunnistan intialaisen ravintolan sisäpihan. Piru on ottanut itsestään kuvia minun käydessäni vessassa.
Ai niin! Tässä vielä tämä maailman rumin tatuointi, jonka sinulle aiemmin lupasin. Sille saa nauraa, minä nauran sille aina kun sen muistan.Suukkoja suukkoja pieni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti