Hei kultapieni,
Perjantain kunniaksi ihmettelimme Carolan kanssa pitkään, mistä ihmeestä johtuu ikuinen valitus siitä, että harjottelussa harjoittelijat joutuvat keittämään kahvia. Toki keskustelu rakentui aika silkasta sarkasmista, mutta myös siitä faktasta, että aamulla Carola laittaa espressopannun tulille, iltapäivällä minä. Ja jos siinä välissä tekee mieli Cappucinoa, kyllä se minä olen joka sitä ähertää keittiössä.
Carolan luona oleminen on kuin vaihdossa olisi, osana perhettä. Perheenjäseniä tulee ja menee, mutta lounaan syömme päivittäin kahden ja kolmen välillä, koko kotona oleva porukka. Vain siivousrouva jatkaa hommiaan. Tämä on saksalainen perheidylli: Iso talo, koko talon ympärillä puutarha, puutarhassa lampi, lammen reunalla pöytä. Koira juoksee taloa ympäri, ja autotallissa on tilaa kolmelle autolle. Illalla portti suljetaan, päivällä se on auki. Talon jokaisella seinustalla on terassi, paitsi pääovella. Alakerrassa on uima-allas. Naapurit tervehtivät aamuisin ja roskakuski tuntee asukkaat nimeltä.
Töissä on koko ajan kiire. Onneksi työkieli on saksa, jos tässä pitäisi vaihtaa kieltä lennosta kesken kaiken, olisin aivan totaalisen jumissa koko ajan. Ehkä vaikeinta on puhelimeen vastaaminen, saksalaisten teitittely on joka kerta yhtä haastavaa, ja kun luurin päässä toinen ei voi heti tietää, että suomalainen harjoittelijahan se siellä irvistelee luurille kun on unohtanut sanan jos toisenkin.
Työn alla on parhaillaan yksi yksityiskoti, jossa ollaan vakavasti pölyallergisia. Yksi lääkärinvastaanotto, yksi seurakunnan yhteistila, yksi piharakennus uima-altaalla ja yksi kotitoimisto. Meitä on kaksi, minä ja Carola. Minä en ole ennen käyttänyt SketchUpia, en CorelDraw:ta, en mitään näistä ohjelmista. Tämä on ihanaa. Joka päivä saa haastaa itsensä, antaa kaikkensa ja nähdä edistyvänsä. Paitsi tänään.
Tänä aamuna töihin tullessa meillä oli paikalla ATK-tuki, nuori fluffy-lettinen poika, joka kaivoi Carolan koneesta troijalaisia. Tätä projektia jatkui koko päivän. Läppärillä siis askartelin mappeihin nimilappuja, ja surffailin netissä huonekaluvalmistajien sivuilla. Ja keitin Cappucinoa. Tämä kahvinkeittokeskustelumme perustuu pitkälti siihen, että mikäli työskentelisin kovalla tuntiliksalla näiden hommien kanssa, en ehkä kehtaisi ilmoittaa keittäväni nyt kahvia, tarvitsevani tauon. Harjoittelijat tarvitsevat taukoja. Harjoittelijan on päästävä hetkeksi pois työpisteestä ja rakennettava ajatuksiaan uudestaan. Etenkin ulkomaalaisen harjottelijan. Siksi kahvinkeitto on yksi miellyttävimmistä työtehtävistä, paras tekosyy pitää tauko ja irrottautua koneelta. Lisää kahvinkeittotaukoja harjoittelijoille siis.
Kohta Rob tulee kylään ja lähdemme ruokaostoksille. Rob tietää jonkun paikan, josta voi ostaa ruoka-aineita reseptin mukaan. Kerron tästä sinulle lisää heti, kun ymmärrän kunnolla mistä on kyse. Illalla sohvasurffaajat valtaavat Kiezin. Partysurffaajat aikovat siis olla paikalla.
Halauksia sinne mussukka <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti