Hei murunen,
Eilen pitkän pitkän työpäivän jälkeen lähdimme Carolan kanssa Stilwerkille kuuntelemaan luentoa Asumismalleista tulevaisuudessa. Stilwerk on vähän niinkuin Kaapelitehdas, vanha satamarakennus Fischmarktin vieressä, joka on täynnä erilaisia design-liikkeitä ja näyttelyitä. Koska menimme sinne vasta illasta, ei mikään tietenkään ollut enää auki, paitsi alakerran kahvila, josta osallistujille oli ilmainen tarjoilu.
Luento oli kovin mielenkiintoinen. Neljä luennoitsijaa kertoi erilaisista projekteista ja asumismalleista, ja lopuksi keskustelu käytiin vielä paneelikeskusteluna. Kaikkia väittämiä en täysin allekirjoita, ja kaikkia väittämiä en tosiaan ymmärtänyt, mutta erilaiset näkökulmat perherakenteiden muutoksista ja varautumisesta ilmastonmuutokseen... no, ymmärrät varmaan että olisin kovasti halunnut ystäväsi Mikon paikan päälle. Olisin kaivannut hyvää väittelyä aiheesta "kuuluuko työt tuoda kotiin, onko se osa psykologista evoluutiota, ja entä kun vedenpinta nousee, voimmeko asua kaislaveneissä nykyisen uus-suurperhe-mallin mukaisesti".
Lähes kymmentuntisen työpäivän ja kolmen tunnin luentosarjan jälkeen iski aivomansikka. Aivomansikka on Alppilan lukiossa opittu termi siitä, kun tuntuu että pää on jäässä eikä ajatukset etene. Pääsin viimein kotiin, huoneeni oli kuin pätsi, ja avasin ikkunan. Andreas ja Müncheniläinen ystävänsä Norbert tulivat juuri metrosta ulos ikkunani alla, olivat matkalla Hamburger Bergille. Hamburger Berg on parin kadun päässä, Reeperbahnin poikkikatu, täynnä pieniä baareja ja klubeja. Tai ne näyttävät pieniltä, mutta jossain on aina ovi, ja baari jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja saattaa muuttua aivan eri paikaksi kuin mihin luuli tulleensa.
Paidan vaihto, tukka ponnarille, ja mars matkaan. Jos ymmärsin oikein, erään baarin takaosaan oli juuri muuttanut toinen baari. Olimme siis tavallaan muuttobileissä. Illan aikana muu porukka oli aloittanut iltansa Reeperbahnin varrella pikkupubissa, jonka nimeä en muista. Pikkupubissa vietetiin baarin hautajaisia, ja kellon lyödessä kymmenen baarista kannettiin kaikki huonekalut pihalle ja jokainen läsnäolija raahasi jonkun mööpelin matkassaan uusiin tiloihin. Me saavuimme valitettavasti paikalle vasta kun muuttoshow oli jo ohi, mutta mielestäni tarina on mielenkiintoinen. Näin pitäisi kaikki muutot hoitaa: järjettömät bileet ja jokaiselle lähtiessä matkaan tuoli, ompelukone tai patja. Sampo saa jokatapauksessa kantaa pesukoneen, se on Sampon erityisosaamista.
Nyt pusuja sinne, tänään alkaa viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti